sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Selittämättömien vammojen arvoitus



Ryhmä rämä on taas touhunnut ja aiheuttanut henkilökunnalleen ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Keskiviikkona Mäykynen ja Elli olivat tavalliseen tapaan ovella odottelemassa, kun henkilökunta saapui töistä kotiin. Sitten aivan tavalliseen tapaan kaksikko söi iltaraksujaan ja riehui ympäri kämppää. Jossain vaiheessa herra Mäykynen tuli tavalliseen tapaansa henkilökunnan syliin rapsuteltavaksi.

Silloin henkilökunta huomasin ensimmäisen poikkeaman tavallisesta: Mäykysen kaulassa oli iso verestävä hankauma. Henkilökunta oli ihmeissään: mistä moinen? Vamma näytti lähinnä hiertymävammalta, eikä esimerkiksi raapaisulta. Karvat olivat kuluneet pois peukalon pään kokoiselta alueelta, ja henkilökunta lähti hakemaan puhdistusvälineitä vamman desinfiointiin. Samalla päätettiin tarkastaa Ellin mahdolliset vauriot. Henkilökunta sai kaapattua Ellin syliinsä ja tajusi sillä samalla sekunnilla, ettei kaikki ollut ollenkaan niin kuin piti. Ellin etujalkojen takana tuntui iso ylimääräinen möykky, ihan kuin törröttävä luu.

Mäykysen haavanputsaus sai jäädä ja henkilökunta ryntäsi kartoittamaan eläinlääkäritilannetta. Edes pääkaupunkiseudulla ei ole pilvin pimein valinnanvaraa, kun eläinlääkäritarpeen huomaa hiukan seitsemän jälkeen illalla. Suurin osa klinikoista menee kiinni kahdeksalta, mutta onneksi henkilökunta muisteli, että Hertta on auki pidempään. Koska Hertta on Espoossa asuvan näkökulmasta kaukana, ei meidän kissat ole siellä koskaan käyneet, mutta nyt henkilökunta soitti sinne ja sai luvan lähteä tuomaan Elliä klinikalle. Vajaamiehitetty henkilökunta joutui lähtemään matkaan taksilla ja auton odotteluihin ja matkantekoon tuhraantui kokonainen tunti. Jos nyt jostain seikasta saattoi olla tilanteessa onnellinen, niin Ellin hiljainen matkustustapa oli plussaa. Neiti on koko ikänsä ollut äänetöntä matkaseuraa kun taas Mäykynen rääkyy automatkat alusta loppuun riippumatta siitä kestääkö reissu kymmen minuuttia vai useamman tunnin.

Hertassa Elli pääsi Anne Lipisen vastaanotolle. Heti ensimmäiseksi eläinlääkäri totesi Elliä nostaessaan, että ihan rintalastakoukulta näyttää ja että tällaisia näkee varsinkin itämaisilla kissoilla, joilla vikaa tavataan paljon synnynnäisenä. Henkilökunta kuitenkin oli aivan varma, että vika ei ole Ellillä synnynnäinen, vaan aivan uusi. Koska Ellin rintamöttiä oli syytä epäillä tapaturmaperäiseksi, otettiin neidistä röntgenkuvat. Hatunnosto eläinlääkärille, joka onnistui tässä Elliä rauhoittamatta: henkilökunta ei olisi ikinä uskonut, että se olisi ollut mahdollista, mutta ihan hyvät kuvat neidistä saatiin, kun silmien peitoksi laitettiin pieni pimennyshuppu.

Kuvassa näkyy Ellin rintalastakoukku: törröttävä luu, jonka normaalisti pitäisi olla suora jatko muille luille, mutta joka nyt muodostaa Ellille ylimääräisen luisen "navan". Muita vaurioita ei onneksi ollut, vaan esimerkiksi kaikki kylkiluut olivat ehjiä. Elli ei myöskään vaikuttanut ollenkaan kipeältä, eikä edes aristanut rintalastan seutua. Koko tapaus vaikutti hiukan oudolta ja meidän lähetettiin lopulta kotiin ohjeistuksena seurata Elliä mahdollisen ilmarinnan kehittymisen varalta. Saimme myös suosituksen hakeutua seuraavana päivänä ortopediaan perehtyneen eläinlääkärin vastaanotolle, jotta voitaisi arvioida, pitääkö Ellin vammalle tehdä jotain.

Yö meni Ellin osalta rauhallisesti, mutta henkilökunnan nukkumisesta ei luonnollisestikaan tullut juuri mitään. Heti aamutuimaan soiteltiin Espoon Eläinsairaalaan ja saatiin aika Simona Liliuksen vastaanotolle jo aamupäivän aikana. Taas Elli pääsi taksikyydillä eläinlääkäriin, tosin matka oli tällä kertaa onneksi huomattavasti lyhyempi. Ellin harmiksi Espoon Eläinsairaalassa neitiä kopeloi kokonaista kaksi eläinlääkäriä, sillä myös kokeneempi ortopediaan perehtynyt eläinlääkäri, Jan Räihä, kävi Ellin rintalastakoukkua tunnustelemassa.

Lopputulos oli, että röntgenkuvan ja tutkimuksen perusteella Ellin rintalastakoukku voisi aivan hyvin olla synnynnäinen. Koska tämä on kuitenkin poissuljettu vaihtoehto, niin vamma on Ellillä ilmeisesti traumaperäinen. Jan Räihän mukaan iskun rintalastaan olisi kuitenkin pitänyt olla hyvin kova ja onkin erittäin outoa, että Ellillä ei ole muita vammoja ja ettei neiti edes arista vammakohtaa. Positiivista kuitenkin on, että vamma ei haittaa Ellin elämää mitenkään. Toisaalta rintalastaa ei voida korjata eli koukku on ja pysyy.

Mitä täällä sitten on tapahtunut? Sitä henkilökunta ei taida saada ikinä tietää. On mahdollista, että Mäykysen ja Ellin vammat eivät liity mitenkään toisiinsa, mutta sitäkään henkilökunta ei oikein usko. Koskaan ennen ei meillä kissoilla ole ollut mitään outoja vammoja, ei edes naarmuja tai hankaumia. Nyt kun samana päivänä toisella on iso verestävä hankauma leuan alla ja toisella massiivinen rintalastakoukku, niin mikä on todennäköisyys, ettei näillä olisi jotain yhteistä? Paras veikkaus on, että täällä on riehuttu kiipeilypuussa ja sitten kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Kiipeilypuun köysistä voisi ehkä jumiin jäädessään saada sellaisen hankauman, joka Mäykysellä on. Elli taas olisi voinut panikoinnin seurauksena tippua puusta hallitsemattomasti ja lyödä rintalastansa johonkin. Tai sitten Elli on tippunut rappusten ylätasanteelta ja lyönyt rintalastansa rappusen, mutta tässä versiossa on vaikea selittää Mäykysen vammaa mitenkään.

Onneksi Elli ja Mäykynen ovat itse kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Henkilökunta siis on taas stressannut täällä ihan turhaan.


24 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea sitä voi sattua, mutta onneksi tällä kertaa ei mitään pahempaa, toivottavasti ei mitään ilmene myöhemminkään tästä episodista.

Anonyymi kirjoitti...

Rintalasta koukku kyllä voi tulla myöhemminkin kissoille. Itselläni on 5v kissa joka on ollut 4v ilman koukkua ja nyt se on ilmestynyt sille. Ei ole mitään traumaperäistä tapahtunut kissalle, mutta yksi päivä vain huomasin että koukku oli ilmestynyt.

Hra Mäykynen kirjoitti...

Anonyymi: Eläinlääkäri ei tuollaista mahdollisuutta maininnutkaan, mutta Ellin kasvattaja ehdotti heti samaa kuin sinäkin eli että koukun ilmestyminen aikuisiällä ilman traumaakin on mahdollista. Edelleen tässä kuitenkin hämää Mäykysen leukavamman samanaikaisuus ja siksi tapaturma tuntuisi ainakin henkilökunnan mielestä vähintäänkin todennäköiseltä osasyylliseltä Ellin tilaan. Eläinlääkäri piti kyllä mahdollisena, että rintalastan rakenne olisi Ellillä ollut synnynnäisesti tavallista heikompi ja siksi hiukan pienempikin kolaus olisi voinut aiheuttaa rintalastakoukun. Ellin tapauksessa kaikki on kuitenkin nyt arvailua eikä täyttä varmuutta rintalastakoukun alkuperästä ja aiheuttajasta taideta koskaan saada.

Lilli kirjoitti...

Meidän Tiffillä on aina toisinaan ihottuman näköistä karvatonta aluetta leuan alla, ja pienempänä oli korvien vähäkarvaisemmalla edustalla myös. Se kutiaa jonkun verran ja siksi menee usein vähän verille kun Tiffi raapii sitä. Eläinlääkäri sanoi että on todennäköisesti akne-tyyppistä, jota esiintyy eteenkin nuorilla kissoilla. Mäykynen vaan ei taida olla enää ihan akne-iässä? Meillä tuo menee kyllä aina ohi pienellä putsauksella ja ajan myötä.

Hra Mäykynen kirjoitti...

Lilli: Joo ei, Mäykysellä ei ole kyse aknesta (Ellillä on joskus ollut hyvin lievänä eli tämäkin on tuttu vaiva). En tiedä olisiko Mäykynen välttämättä liian vanha saamaan aknea, mutta siis herran vauriokohta on ennemminkin jo kaulan alueella kuin leuassa eli liian pitkällä. Se on myös oikeastaan liian hurjan näköinen ollakseen aknea - vamma-alue on tarkkarajainen, täysin karvaton ja verinahalla tai nyttemmin toki jo ruven peitossa. Koska Mäykynen käy päivittäin kerjäämässä kaulanalusrapsutuksia, niin vamma oli alle päivän vanha kun se huomattiin eli ei oikein voi olla kyse siitäkään, että Mäykynen olisi alkujaan pientä vauriota rapsutellut suuremmaksi.

Jenni kirjoitti...

Huh! Tsemppiä kissoille ja tekisi mieli sanoa, että etenkin henkilökunnalle. Voin vain kuvitella pelästymisen ja hämmentymisen määrää. Onneksi kaikki on nyt kunnossa, mitä ikinä onkaan tapahtunut!

Anni kirjoitti...

Hui kamala!! Kylläpä tuollainen säikäyttäisi itse kutakin. En ole ennen kuullutkaan tosta rintalastahommelista, röntgenkuva näyttää ainakin hurjalta! Pääasia, ettei Ellillä ole kipuja ja toivottavasti Mäykysen leukavammakin on jo parempaan päin :)

Mamma N kirjoitti...

Huh. Voi vain kuvitella sen tuskan kun on lähtenyt niitä myöhään auki olevia eläinlääkäreitä etsimään...

Tsemppiä teille kaikille! Ja Mäykyselle ja Ellille voisi toivotella rauhallista viikkoa, mutta se taitaisi olla turhaa...Vauhtia varmaan piisaisi toivotuksista huolimatta.

ella kirjoitti...

Huijui! Tsemppiä Mäykylään, on siellä taas jännitystä piisannut.

Ana kirjoitti...

Huh, kauhujuttuja! Onneksi on eläinlääkäreitä ja myöhäisiä vastaanottoja, Oisin ihan paniikissa...

P.H. kirjoitti...

Olipas vähän liiankin jännittävää luettavaa. Hienoa, että kaikki on kuitenkin hyvin. Joskus olisi näiden kissojen kanssa niin apua jostakin tallentavasta kamerajärjestelmästä sisätiloissa:)

sani_b kirjoitti...

Hei. Espoolaisena lukijana ja ocicatin omistajana pitänee kommentoida että espoon eläinlääkäritalo on arkisin muistaakseni yhdeksään illalla auki sekä myöskin lauantaisin jonkin aikaa ovet auki....

Hra Mäykynen kirjoitti...

Anni: Juu, Mäykysen leukavamma on jo hyvin parantunut. Karvaton laikku on toki edelleen jäljellä, mutta muuten ok.

sani55: Kiitos vinkistä. Juuri tuonne itse asiassa ensin yritinkin soitella, mutta eivät vastanneet puhelimeen. Siinä hädässä en uskaltanut jäädä odottelemaan, vaan lähdettiin heti Herttaan, kun saatiin sieltä aika.

sani_b kirjoitti...

Itse ko paikassa käynyt eräänä lauantaina, kun oci keksi mielestään mitä loistavimman idean ja puri poikki sähköjohdon. 230 wolttia suoraan nassuun...Sen jälkeen pistänyt korvan taakse useampia päivystäviä paikkoja, sekä sellaisia jotka pidempään auki, edellä mainitun lisäksi esim Mankkaan Univet, Sovet Soukassa ja oma lääkärimme Felina Kampissa aloitti lauantai päivystyksen.

kainaloinen kirjoitti...

No huh, johan on mysteeri! Paniikki on varmasti ollut aikamoinen!

sitruuna kirjoitti...

Jestas, teillä on siellä ollut oikein menoa. Hertassa olen itse joutunut vierailemaan ja saanut hyvää palvelua. Myös Aisti Vantaalla taitaa päivystää?

Bediitta kirjoitti...

No huhhuh mikä tarina ja mysteeri! Onneksi ei ollut hirveän vakavaa ja kissoilla on kaikki nyt hyvin. Henkilökunnan järkytyksen määrä oli varmasti todella suuri!

Nata kirjoitti...

Bengaleista innostuneena eksyin lukemaan Mäykysen blogia ja parissa päivässä olenkin saanut naurettua itseni kipeäksi. Sairastuin sekä henkisesti että fyysisesti (fyysisestä sairaudesta en osoita ketään syyttävällä sormella, vaikka uskonkin että joku viirus täältä on minuun hypännyt!) ja kissakuume alkaa olla jo vaarallisen korkea. Harmillista että lukeminen loppui, jäämme innolla odottamaan uusia postauksia.

Kirjoitat kyllä tosi kivasti ja olen korvia myöten rakastunut hra Mäykyseen! Vielä ei aihe ole ihan ajankohtainen, mutta ehkä jopa ennemmin kuin suunnitelmissa on. Haluaisinkin siis kuulla bengalin omistajalta, voisiko kuvitellakkaan bengalin tulevan toimeen kahden sosiaalisen frettiherran kanssa? Hirviöt ovat tottuneet muihin eläimiin, kissoja ja koiria siedetään ja yksi englanninbulldoggi on jopa hyväksytty ystäväksi. Vauhtinakkien puolelta uusi perheenjäsen ei siis vaatisi paljoakaan totuttelua. Mutta mitähän bengalineiti (mahdollisesti, sukupuoli vielä 60/50 rajoilla) sanoisi freteistä ja olisikohan niistä sille tarpeeksi seuraa vai olisiko poikaystävä välttämätön?

Etukäteen suuri kiitos vastauksesta ja Mäykyselle sekä Ellalle paljon karvaisia terveisiä uusilta faneilta!

Hra Mäykynen kirjoitti...

Nata: Kyllä uusiakin postauksia on luvassa ennemmin tai myöhemmin, joten bengalikuumeeseen on luvassa jonkinlaista helpotusta. Tosin saattaa kyllä olla, että vaikutus on juuri päinvastainen ja kuume vain lisääntyy hoitoyrityksistä huolimatta :)

Fretin ja bengalin yhteiselosta en valitettavasti oikein osaa sanoa, kun en frettejä kovin hyvin tunne. Jos fretit ja kissa ovat yleensä toimiva yhdistelmä, niin tuskinpa bengali tässä suhteessa mikään poikkeava kissarotu on. Bengali ja koira -yhdistelmiä on paljonkin, samoin bengali ja kani ja taitaapa Suomessa ainakin yksi bengali ja chinchilla elää sopuisasti samassa taloudessa. Pienet jyrsijät ja kissa voi olla hiukan haastava parivaljakko, jotta ensimmäiset eivät joudu jälkimmäisen ruokalistalle. Frettin suhteen ei taida tällaista vaaraa olla, mutta muuten sitten tietysti voi olla tapauskohtaistakin, miten sopeutuvat toisiinsa. Eihän edes kaksi kissaa mitenkään automaattisesti tule keskenään toimeen.
Fretin seuran riittävyydestä kissan kaveriksi en myöskään tiedä, paras kaveri olisi kuitenkin varmaan toinen kissa. Toisaalta, jos itsellä on suhteellisen paljon aikaa ja jaksamista viettää aikaa kissan seurassa, niin menehän kissa ainoanakin eläimenä - Mäykynenkin eleli alkuajat talouden ainoana nelijalkaisena ja joutui jakamaan kämpäänsä Ellin kanssa vasta myöhemmin.

KristiinaS kirjoitti...

No jopas oli tapahtumaa kerrakseen. Hurjan näköinen tuo röntgenkuva, miten ihmeessä se koukku ei muka haittaa tai tule nahkasta läpi tai ... tai?
Onneksi kuitenkin kaikki näyttää olevan hyvin sekä herralla että neidillä.

Nata kirjoitti...

Luulen kyllä että tämä ei ole paras hoitokeino tähän tautiin. Alkaa tuntua että tämä on loppuelämän tauti ja bengali on vain hommattava.
Mutta en pane vastaan ja luen jatkossakin blogianne ilomielin. :)

Kissa taitaa olla se vieraslaji jonka kanssa fretti tulee parhaiten toimeen, kun leikit ja tarpeet ovat niin saman kaltaisia. Fretit vain kovin vähän kiipeilevät, vain noin metrin korkeuteen hyvin heikoilla taidoilla. Bengali kun käsityksieni mukaan on kissaksikin kova kiipeilemään. Mutta toisaalta, ehkä on hyväkin että kissalla olisi paikka paeta ADHD-nakkeja. (vaikka aluksi varmaan fretitkin tarvisivat levähdyspaikkaa kun bengalipentu terrorisoisi niitä)
Mutta jäämme suunnittelemaan ja opiskelemaan lisää bengaleista!

Ps. Toivottavasti Elli ei nyt kovin loukkaantunut kun nopeasti kirjoittaessani ehdin haukkua rouvaa Ellaksi!

Elämänkulkija kirjoitti...

Voi surkeus. Toivottavasi kaikki menee kuitenkin jatkossa hyvin.

Marju kirjoitti...

Hei Hra Mäkynen! Olemme innokkaita lukijoitasi.Haluaisimme lähettää sinulle pienen lelu-lahjan. Mikäli se sopii sinulle, laittaisitko vaikka sähköpostiini marjuauhtola@gmail.com osoitteesi?

Anonyymi kirjoitti...

Voi että! Pitkästä aikaa tulin lukemaan ja tällaisia uutisia! Onneksi, onneksi kyseessä ei ollut mitään vakavampaa vaikka oudolta vaiva kuulostaakin. Nirhaumat ja hankaumat ovat ikäviä, mutta onneksi vain pintavaurioita. Parantumisia molemmille karviksille!