Selittämättömien vammojen arvoitus

Ryhmä rämä on taas touhunnut ja aiheuttanut henkilökunnalleen ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Keskiviikkona Mäykynen ja Elli olivat tavalliseen tapaan ovella odottelemassa, kun henkilökunta saapui töistä kotiin. Sitten aivan tavalliseen tapaan kaksikko söi iltaraksujaan ja riehui ympäri kämppää. Jossain vaiheessa herra Mäykynen tuli tavalliseen tapaansa henkilökunnan syliin rapsuteltavaksi.

Silloin henkilökunta huomasin ensimmäisen poikkeaman tavallisesta: Mäykysen kaulassa oli iso verestävä hankauma. Henkilökunta oli ihmeissään: mistä moinen? Vamma näytti lähinnä hiertymävammalta, eikä esimerkiksi raapaisulta. Karvat olivat kuluneet pois peukalon pään kokoiselta alueelta, ja henkilökunta lähti hakemaan puhdistusvälineitä vamman desinfiointiin. Samalla päätettiin tarkastaa Ellin mahdolliset vauriot. Henkilökunta sai kaapattua Ellin syliinsä ja tajusi sillä samalla sekunnilla, ettei kaikki ollut ollenkaan niin kuin piti. Ellin etujalkojen takana tuntui iso ylimääräinen möykky, ihan kuin törröttävä luu.

Mäykysen haavanputsaus sai jäädä ja henkilökunta ryntäsi kartoittamaan eläinlääkäritilannetta. Edes pääkaupunkiseudulla ei ole pilvin pimein valinnanvaraa, kun eläinlääkäritarpeen huomaa hiukan seitsemän jälkeen illalla. Suurin osa klinikoista menee kiinni kahdeksalta, mutta onneksi henkilökunta muisteli, että Hertta on auki pidempään. Koska Hertta on Espoossa asuvan näkökulmasta kaukana, ei meidän kissat ole siellä koskaan käyneet, mutta nyt henkilökunta soitti sinne ja sai luvan lähteä tuomaan Elliä klinikalle. Vajaamiehitetty henkilökunta joutui lähtemään matkaan taksilla ja auton odotteluihin ja matkantekoon tuhraantui kokonainen tunti. Jos nyt jostain seikasta saattoi olla tilanteessa onnellinen, niin Ellin hiljainen matkustustapa oli plussaa. Neiti on koko ikänsä ollut äänetöntä matkaseuraa kun taas Mäykynen rääkyy automatkat alusta loppuun riippumatta siitä kestääkö reissu kymmen minuuttia vai useamman tunnin.

Hertassa Elli pääsi Anne Lipisen vastaanotolle. Heti ensimmäiseksi eläinlääkäri totesi Elliä nostaessaan, että ihan rintalastakoukulta näyttää ja että tällaisia näkee varsinkin itämaisilla kissoilla, joilla vikaa tavataan paljon synnynnäisenä. Henkilökunta kuitenkin oli aivan varma, että vika ei ole Ellillä synnynnäinen, vaan aivan uusi. Koska Ellin rintamöttiä oli syytä epäillä tapaturmaperäiseksi, otettiin neidistä röntgenkuvat. Hatunnosto eläinlääkärille, joka onnistui tässä Elliä rauhoittamatta: henkilökunta ei olisi ikinä uskonut, että se olisi ollut mahdollista, mutta ihan hyvät kuvat neidistä saatiin, kun silmien peitoksi laitettiin pieni pimennyshuppu.

Kuvassa näkyy Ellin rintalastakoukku: törröttävä luu, jonka normaalisti pitäisi olla suora jatko muille luille, mutta joka nyt muodostaa Ellille ylimääräisen luisen "navan". Muita vaurioita ei onneksi ollut, vaan esimerkiksi kaikki kylkiluut olivat ehjiä. Elli ei myöskään vaikuttanut ollenkaan kipeältä, eikä edes aristanut rintalastan seutua. Koko tapaus vaikutti hiukan oudolta ja meidän lähetettiin lopulta kotiin ohjeistuksena seurata Elliä mahdollisen ilmarinnan kehittymisen varalta. Saimme myös suosituksen hakeutua seuraavana päivänä ortopediaan perehtyneen eläinlääkärin vastaanotolle, jotta voitaisi arvioida, pitääkö Ellin vammalle tehdä jotain.

Yö meni Ellin osalta rauhallisesti, mutta henkilökunnan nukkumisesta ei luonnollisestikaan tullut juuri mitään. Heti aamutuimaan soiteltiin Espoon Eläinsairaalaan ja saatiin aika Simona Liliuksen vastaanotolle jo aamupäivän aikana. Taas Elli pääsi taksikyydillä eläinlääkäriin, tosin matka oli tällä kertaa onneksi huomattavasti lyhyempi. Ellin harmiksi Espoon Eläinsairaalassa neitiä kopeloi kokonaista kaksi eläinlääkäriä, sillä myös kokeneempi ortopediaan perehtynyt eläinlääkäri, Jan Räihä, kävi Ellin rintalastakoukkua tunnustelemassa.

Lopputulos oli, että röntgenkuvan ja tutkimuksen perusteella Ellin rintalastakoukku voisi aivan hyvin olla synnynnäinen. Koska tämä on kuitenkin poissuljettu vaihtoehto, niin vamma on Ellillä ilmeisesti traumaperäinen. Jan Räihän mukaan iskun rintalastaan olisi kuitenkin pitänyt olla hyvin kova ja onkin erittäin outoa, että Ellillä ei ole muita vammoja ja ettei neiti edes arista vammakohtaa. Positiivista kuitenkin on, että vamma ei haittaa Ellin elämää mitenkään. Toisaalta rintalastaa ei voida korjata eli koukku on ja pysyy.

Mitä täällä sitten on tapahtunut? Sitä henkilökunta ei taida saada ikinä tietää. On mahdollista, että Mäykysen ja Ellin vammat eivät liity mitenkään toisiinsa, mutta sitäkään henkilökunta ei oikein usko. Koskaan ennen ei meillä kissoilla ole ollut mitään outoja vammoja, ei edes naarmuja tai hankaumia. Nyt kun samana päivänä toisella on iso verestävä hankauma leuan alla ja toisella massiivinen rintalastakoukku, niin mikä on todennäköisyys, ettei näillä olisi jotain yhteistä? Paras veikkaus on, että täällä on riehuttu kiipeilypuussa ja sitten kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Kiipeilypuun köysistä voisi ehkä jumiin jäädessään saada sellaisen hankauman, joka Mäykysellä on. Elli taas olisi voinut panikoinnin seurauksena tippua puusta hallitsemattomasti ja lyödä rintalastansa johonkin. Tai sitten Elli on tippunut rappusten ylätasanteelta ja lyönyt rintalastansa rappusen, mutta tässä versiossa on vaikea selittää Mäykysen vammaa mitenkään.

Onneksi Elli ja Mäykynen ovat itse kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Henkilökunta siis on taas stressannut täällä ihan turhaan.