torstai 28. tammikuuta 2010

24 h jännitystä ja aktiviteetteja


Oli synkkä ja myrskyinen yö. Niin myrskyinen, että laivat päättivät jättää pysähdyksen Maarianhaminassa väliin. Yleensä tällainen uutinen ei juuri hetkauttaisi Mäykysen elämää, mutta toisin oli nyt. Tästä force majeure -syystä johtuen Mäykysen henkilökunta sai puolen yön aikaan puhelinsoiton, ettei Elliä tarvitsisikaan tulla aamulla satamaan vastaan. Sitten jäätiin odottelemaan, että Ellille löytyisi vaihtoehtoinen kuljetusmuoto.

Aamulla tuli tieto, että Elli saapuu lentäen Helsinki-Vantaalle. Sinne Mäykysen henkilökunta sitten lähti vastaan. Tuloaulassa ei näkynyt Ellin kasvattajaa, mutta kun kirkasääninen Mäy! kaikui pitkin aulaa, tiesi henkilökunta, että Ellin täytyi olla lähistöllä. Sieltähän Elli sitten jo saapuikin tiukasti viltteihin käärityssä kopassaan. Neiti oli kuulemma koko lennon ajan ilahduttanut kanssamatkustajiaan laulelullaan. Elli siis ilmeisesti hallitsee matkustushuutamisen jalon taidon jo ihan ilman Mäykysen neuvoja.

Kun Elli oli saatu perille ja kaivettu ulos kopasta, oli henkilökunta aivan ihmeissään, kun pieni söpöliini oli niin pieni. Siis luovutusikäisten kissanpentujen piti muisteluidemme mukaan olla jo aika isoja. 1,6 kg painava Elli on kuitenkin Mäykyseen verrattuna aivan miniatyyrikokoa. Eihän tytön nostamista juuri edes huomaa. Pienestä koostaan huolimatta Elli on rohkea eikä juuri hätkähdä Mäykysen kiukkuiluista. Kovasti on päivän mittaan juoksenneltu ympäriinsä ja leikitty leluilla.

Äsken Elli ja Mäykynenkin näyttivät olevan jo suhteellisen hyvissä väleissä. Elli menee edellä ja Mäykynen seuraa ihmetellen perässä. Ja henkilökunta kun luuli, että perävaunun rooli on pennuilla. Mutta ei, Mäykysen mielestä Elli on selvästi hyvin outo otus, jonka puuhailuja on paras seurata tarkasti. Neniä jo haisteltiin eikä Mäykynen enää urise ja murise. Mutta Mäykysen ruokaan ei kosketa. Piste. Ja myös Ellin ruoka on luonnollisesti Mäykysen, koska sehän on samanlaisella lautasella. Hataran ystävystymisaskeleen säilymiseksi kumpikin syö toistaiseksi omassa rauhassaan.

Nyt Elli vetelee sikeitä kaikesta päivän toiminnasta väsähtäneenä. 13-viikkoiselle on paljon, jos yhden vuorokauden aikana käydään satamassa kääntymässä, lennetään lentokoneella, matkustetaan autolla, tutustutaan uuteen kotiin ja ihmisiin ja ihmetellään yhden kissaherran outoa käytöstä. Vähemmästäkin pieni väsähtää.

12 kommenttia:

Nunt kirjoitti...

Suvi oli ihan uskomaton rääpäle saapuessaan, vaikka oli jo 14-viikkoinen, ja painon nousua sai odotella melko pitkään.

Nyt neljän päivän reissun jäljiltä, kun neiti oli tainnut saada hiukan ohjeita enemmän lohturuokaa, sillä on huomattava pömppä ja neiti on laihiksella ;P

luolaleijona kirjoitti...

Niinhän tuolla paria postausta alempana manattiin, että tyyntä myrskyn edellä. Oikean pennun olette katraasta valinneet, kun MÄY on jo noin hyvin hallussa ^^) Kiva kuulla että yhteiselo on lähtenyt sujumaan.

Anonyymi kirjoitti...

Voi pikku-Elliä. Kyllä pienen bengalipennun elämä vaan voi olla ihmeellistä :)

- Eepu

Jenni kirjoitti...

Voi mikä seikkailu Ellillä! Onneksi kotiutuminen tuntuu sujuvan mallikkaasti. Veikkaan, että pian Mäykynen on toisen mäykyjän pauloissa niin, että toinen saa tehdä mitä vain, paitsi tietty syödä Mäykysen ruokia.

Selvästi ovat samaa maata, kun MÄY kuuluu Ellinkin sanavarastoon. Tuosta kertomuksesta tuli mieleen meidän jouluinen junamatka eläinvaunussa halki Suomen. Kaikki muut kissat olivat hiljaa, mutta yksi MÄYkyi tuntikausia. Kuulimme myös yhden ihmisen sanovan, että "mulla on bengali" (hieman huokaisten). Viimeistään tämän luettuani olen varma, että kovaääninen ja katkeamaton mäy ja tuo lausunto liittyivät toisiinsa. :)

Olisi hauskaa, jos voisitte joskus laittaa MÄY-ääninäytteen blogiin. Mutta laittakaa se Mäykyseltä eikä Elliltä. En oikeastaan haluaisi tietää Ellistä mitään, koska hän aiheuttaa kauheaa tyttöpentukuumetta...

Anonyymi kirjoitti...

MÄY on kyllä jotain niin bengalimaista. Meidän neiti mäykyy tuossa vieressä syliin, ja kollipoika (rip palleille) on kehittänyt oudon ääntelyn huippuunsa. Keittiöstä kuuluu MOUuuudldlMÄY! En edes uskalla ajatella että se pitäisi joskus viedä lentokoneeseen, saataisiin varmaan joku terroriuhka päälle...

Onnea ja MÄY ihanalle tulokkaalle! :)

Zepa kirjoitti...

Oi, saiko Mäyky oikeasti kaverin? Joka jää? Mahtavaa! Jihuu!

Elina V. kirjoitti...

Onnittelut pikkuisesta. Hienoja kuvia odotetaan täällä suunnalla pikkuneidistä ;)

Hipsu, Viiru ja Killi kirjoitti...

Siis...hetkinen....onko meiltä jäänyt jotakin lukematta? Aivan ihana pikkukillikaveri Mykyselle on kotiin tullut. Onnea paljon perheenlisäyksen johdosta! Ihanaa, meille kanssa yksi tuollainen :o)

Naukulan Mamma kirjoitti...

Hei hienoa! Onnea koko perheelle!!

Heli S. kirjoitti...

Ellin on kyllä niin suloinen! Onnea perheenlisäyksestä! Hienoa että Mäykynen ja Elli tulevat noin hyvin juttuun.

Karvantuotantoyksikkö kirjoitti...

Väitetään että yhdessä ruokailu edesauttaisi tutustumista. Mutta tärkeämpää lienee, että ruokaa päätyy myös kasvavan kissaneidin vatsaan eikä pelkästään Mäykysen.

Onpa hupia lukea jatkossa, mitä tempauksia nuo karvaiset neropatit yhdessä järjestävät!

Louisette passion retriever, cat, memory Katanga kirjoitti...

Wonderfull fotos, congratulations
greeting from Belgium.
Blog my golden retriever
http://blog.seniorennet.be/louisette/
Blog my cat
http://scratchy-chat-chartreux-de-louisette-amis-demes-retriever.blog4ever.com/