Bengaleita RUROKissa

Herra Mäykysen tulevaa näytelmäharrastusta silmällä pitäen kävin tänään kartoittamassa kilpakenttää RUROKin näyttelyssä Myyrmäki-hallissa. Paikalla oli hieno kymmenen yksilön bengaliedustus ja lisäksi noin 700 muuta kissaa.

Tähän kuvaan joutui juttutuulella ollut Lara, jolle onkin ehtinyt jo kertyä kiitettävästi näyttelymenestystä. Tänään neiti poseerasi CACE-sertifikaatin arvoisesti.

Viereisessä häkissä reilun kuukauden Mäykystä nuorempi Leia tyytyi unenpöpperöisenä kurtistelemaan kulmia kuvaajalle.

Seppo puolestaan esiintyi tottuneen letkeästi ja jatkoi matkaa kohti International Premior -titteliä CAPIB-sertifikaatin voimin.

Herra Mäykynen henkilökuntineen onnittelee kaikkia näyttelymenestyksistä.

Kissakuvahaaste 77: Karvat

Kissakuvahaasteessa kaivataan karvoja, ja tällä viikolla Mäykysen vastaus aiheeseen on pelkkä kuva ilman pidempää tarinaa. Herra Mäykysen karvat joutuivat juuri kuvauskohteeksi, kun kissa erehtyi nukahtamaan sohvalle. Herra alkaa olla tottunut salamavalojen välkkeeseen, sillä niistä ei näyttänyt olevan unille mitään häiriötä. Ainoastaan sivulle sojottavien karvojen silittely herätti Mäykysessä refleksin levittää jalat ja kääntää maha ylöspäin vastaanottamaan rapsutuksia.

Kuvassa on Mäykysen pilkullinen vatsanalus, jonka karvojen pehmeys välityy kuvasta kivasti, ainakin kuvaajan mielestä. Harvemmin tulee vaihdettua työpöydän taustakuvaa, mutta ylläoleva otos pääsi nyt siihen tehtävään.

Pakkaus à la Zooplus

Viime viikolla herra Mäykyselle saapui jälleen uusi tarvikelähetys Zooplussasta, ja jälleen kerran Zooplus oli koetellut järkevän pakkaamisen rajoja. Itse asiassa tämänkertainen paketti oli ovelle tullessaan kaikkein lähimpänä hajoamispistettään.

Zooplus on aika edullinen liike, ja kustannusten karsiminen todella näkyy. Koska paketin sisältöä ei varsinaisesti ole sidottu eikä tuettu millään tavalla, ruokapurkit lentelevät kuljetuksen aikana laidalta toiselle. Yllättävän hyvin vuoat ja säilykepurkit kuitenkin näyttävät kestävän ehjinä, vaikka suuri osa tuleekin perille kolhiintuneena. Tämänkertaisessa laatikkossa oli ruokapurkin mentävä reikä pohjassa, mutta onneksi kissanhiekkasäkki tukki reiän sen verran hyvin, että lähetys pysyi pakkauksen sisäpuolella.


Tilausprosessi Zooplussan kanssa käy kuitenkin ihan näppärästi. Kun paketti saapuu, pitää vain listata puuttuvat ja vahingoittuneet tuoteet ja ilmoitella niistä liikkeeseen. Pakettien räjähtäneestä ulkoasusta huolimatta tähänastiset valitusaiheet ovat kuitenkin olleet vain yksi matkalle kadonnut märkäruokapussi ja kolhiintunut ruokakulho. Zooplussasta vastataan parin päivän kuluessa vakiomaililla, jossa pahoitellaan pakkausongelmia ja luvataan välittää viesti pakkausosastolle toiminnan kehittämiseksi. Lisäksi he kysyvät, haluaako puuttuvista tavaroista hyvityksen rahana vai lahjakorttina. Olemme tyytyneet lahjakortteihin, joiden kanssa ei ole ollut ongelmia.

Olemme pohtineet Zooplussan motiiveja puolivillaiseen pakkaamiseen. Emme oikein usko, että kysymys on osaamattomuudesta, vaan työ on varmaan jostain syystä kannattavinta tehdä näin. Ainakin pakkausmateriaaleja säästyy, ja työtä voi tehdä nopeasti. Jos Zooplussalla on hyvin neuvotellut sopimukset, voi jopa olla että kuljetusfirmojen vakuutukset maksavat matkalla vahingoittuneet paketit, jolloin pakkaamisen puuteet eivät haittaa Zooplussaa lainkaan. Lisäksi jälkeenpäin vaadittavissa korvauksissa on myyjän kannalta se hyvä puoli, että kaikki eivät vaadi niitä. Hyvä pakkaus pitäisi nimittäin tehdä kaikille asiakkaille, mutta korvauksia ei tarvitse maksaa niille, jotka eivät jaksa valittaa.

Kissakuvahaaste 76: Rosvo

Tällä viikolla kissakuvahaasteessa jahdataan rosvoja. Tässä kuvassa herra Mäykynen ei varsinaisesti ole varkaissa, vaan sylissä, mutta herneenpalot ovat silti herran suosikkeja rosvottaviksi. Välillä Mäykysen herneitä syövältä henkilökunnalta unohtuu syötyjen hernepinojen jäljiltä jääneet palkopinot pöydille. Yleensä, kun katseensa kääntää, tai vaikka ei edes kääntäisi, kissa hyppää pää edellä palkokylpyyn.

Mäykysen kiinnostus kasvitieteisiin on toki hienoa, mutta herneenmetsästys aiheuttaa henkilökunnalle jonkin verran ylimääräistä siivousvaivaa. Palkopussiin sukeltaminen on nimittäin vasta ensimmäinen vaihe Mäykysen herneprojektissa. Kun sopiva palko on löytynyt, se tassutellaan ensin lattialle, ahdistetaan nurkkaan ja lopulta piilotetaan sohvan alle. Tämän jälkeen sohvan kulmaa purraan pari kertaa kasviksen saamiseksi uudestaan esille, mistä herneenpalko ei kuitenkaan pelästy, vaan pysyy visusti piilossa. Niinpä Mäykysen on palattava vaiheeseen yksi noutamaan uusi palko.

Ammattirosvon tavoin Mäykysen hernesaalis on siis hajautetusti kätketty eri huonekalujen alle. Vanhoista kätköistä onkin hyvä tylsän hetken koittaessa kaivella esiin ihanasti rapisevia kuivuneita palkoja yhä uudelleen metsästettäväksi.

Ja onhan palkoja ilo pureskella ihan luvankin kanssa.

Ihan pihkassa, osa 2

Tänään Joonakselle käytiin ostamassa Mustista ja Mirristä koirille ja kissoille tarkoitettua Virbac -shampoota, ettei enää Fairylla tarvitse pestä. Myyjä yritti ensin suositella jotain toista merkkiä, joka oli niin edistyksekäs, että se oli tarkoittu vedettömään kuivapesuun. Suhtauduimme kuitenkin hiukan epäilevästi kyseisen shampoon tehoon tällaisessa öljytapauksessa ja purtilö jäi hyllyyn.

Pesutoimenpide sujui yllättävän helposti. Herra Mäykynen ei enää edes yrittänyt karata, vaan oli suihkussa kuin se kuuluisi lähes päivittäisiin rutiineihin. Ehkä Mäykynen oli itsekin kyllästynyt rypsiöljykuorrutteeseensa ja halusi siitä eroon.

Virbac fysiologinen shampoo on kovin hieno tuote: siinä on patentoitu aldehydikompleksitekniikka, A2 keramidia ja välttämättömiä rasvahappoja. Tuotteen myös mainostetaan olevan täysin pesuaineeton! Kenties on siis väärin sanoa, että herra Mäykynen kävi pesulla, vaan kyseessä olikin ehkä shampookylpy? Onneksi Joonas saatiin puhtaaksi, vaikkei pesuainetta käytettykään.

Fööniin Joonas suhtautui yhtä varauksellisesti kuin eilenkin, joten pyyhekuivaukseen oli taas tyytyminen. Sen jälkeen piti vielä kuivatella pari tuntia ennen päivän ulkolenkkiä, sillä henkilökunta ei kehdannut viedä Mäykystä ulkoilemaan ennen shampookylpyä. Joku olisi pian tehnyt ilmoituksen kissaparasta, jonka turkki on aivan kamalan näköinen ja jonka hoito on varmaan muutenkin laiminlyöty.

Ihan pihkassa

Herra Mäykynen teki tänään ulkoilulenkillään lähempää tuttavuutta kuusitukkipinon kanssa. Parin kuusen tutkimisen jälkeen flexin toinen pää alkoi ihmetellä Joonaksen uutta kävelytyyliä, johon kuului tassujen ravistelu aina parin askeleen välein. Anturoiden välistä ei kuitenkaan löytynyt oksanpalaa eikä neulasia, vaan klöntti mömmöä, jonka haju oli hyvin pihkamainen. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että pihkaa oli jokaisessa tassussa ja lisäksi vielä iso klöntti Joonaksen toisessa kyljessä.


Ulkoilu sai jäädä ja siirryimme sisätiloihin puhdistuspuuhiin. Nopea googletus paljasti, että pihka lähtee ruokaöljyllä. Tavallisilla pesuaineilla moista tahmaa on turha yrittää saada pois edes käsistä saatika sitten kissan turkista. Joonaksen tassuille valmisteltiin rypsiöljykylpy ja myös kylki sai öljyhoidon. Pihka lähti ruokaöljyllä uskomattoman helposti, ja henkilökunta ehti olla hetkellisesti ilahtunut nopeasta ongelmanratkaisustaan. Valitettavasti ongelma oli vasta puoliksi ratkaistu, koska turkki oli nyt öljyssä. Yllätys, yllätys, öljy ei lähde karvoista vain vesihuuhtelulla. Mitään kissashampoota meillä ei ole, koska kissan pesu ei aiemmin ole ollut ajankohtaista. Google oli jälleen käytössä ja koska persialaisten pesuun voi käyttää Fairya, päättelimme, että se sopii myös bengalin pesuun.

Normaalisti Joonas vilahtaa kylpyhuoneeseen heti kun vain mahdollista ja käy kaivelemassa lattiakaivoa, vessanpönttöä ja hilluu pitkin ammeen reunoja. Ilmeisesti öljykylvyssä oli kuitenkin ollut jo riittävästi kestämistä ja herra Mäykynen katsoi viisaimmaksi paeta kylpyhuoneesta. Loppujen lopuksi Fairy kuitenkin saatiin vaahdotettua turkkiin ja ihmeellistä kyllä, myös huuhdeltua pois. Pesun jälkeen herra Mäykynen näytti — niin, miltäs muultakaan kuin — märältä kissalta. Persialaisten pesuohje sisälsi myös föönausohjeen, mutta bengalien pesuun föönaus ei selvästikään kuulu. Sitä yritettiin, mutta hiustenkuivaajan hurina aiheutti Joonas-paralle vielä paljon pahemman sätkyn kuin pesu. Tyydyimme siis vain pyyhekuivaukseen.


Myöhemmin illalla osoittautui, että pesun seurauksena pahimmat öljyläntit olivat turkista poistuneet, mutta kokonaisuudessaan Joonas näyttää oikeastaan entistä kurjemmalta. Nyt koko turkki on tasaisesti kuorrutettu pienellä öljykerroksella. Herra Mäykysen pesukiintiö on tältä päivältä varmaan jo ylitetty, mutta näyttää todennäköiseltä, että uusintapesu odottaa jo huomenna. Joonas on ahkerasti itsekin siivonnut turkkiaan, mutta tulokset eivät ole olleet erityisen näkyviä. Onneksi ei ole näyttelyitä lähitulevaisuudessa. Voisi tuomarilla olla jotain sanottavaa herran rasvakampauksesta.

Hurmaava herrasmies

Herra Mäykynen oli viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa hoidossa. Hoitopaikkaan matkustus oli vastenmielistä: Mäykynen protestoi ankarasti, että joutui taas matkustamaan hurisevassa peltilehmässä. Onneksi tällä kertaa matka oli lyhyt. Joonas jätettiin hoitopaikkaan ruoka- ja lelukassillisten kanssa. Jo ennen vakihoitoväen paikalta poistumista herra Mäykynen oli yrittänyt maistella paria viherkasvia ja pestä keittiön lattian vesikuppinsa sisällöllä. Toimeliaisuus kunniaan!

Vakihoitoväki oli hieman huolissaan Mäykysen mahdollisista tempauksista ja projekteista. Hoitopaikasta kuitenkin viestiteltiin, että kaikki meni loistavasti. Mäykynen on aivan ihana! Kissanhoitaja oli ollut aivan otettu, kun paikkoihin tutustumisen jälkeen Mäykynen oli hypännyt syliin pörisemään ja vielä kaiken lisäksi innostunut polkemaan tassuillaan hoitajan naamaa. Herra selvästi osaa esittää vieraille vain parhaita puoliaan. Edes hoitajan jalkoja ei oltu kynsitty.

Sunnuntai-iltana koitti kotiinpaluun aika. Huomasimme, että Joonaksen innoittamana hoitopaikan sisustusta oli hiukan muuteltu. Kukat oli siirretty ikkunalaudoilta ja pöydiltä korkean kaapin päälle ja olohuoneen lattialle oli rakennettu pienestä pöydästä ja pussilakanasta Joonakselle vaanimispaikka. Herra Mäykynen oli kuulemma ollut sängyn petauksen aikana niin kiinnostunut pussilakanasta, että herralle oli annettu sellainen kokonaan omaan käyttöön.

Vaikutti siltä, että herra Mäykynen viihtyi hoitopaikassaan erinomaisesti. Paluumatka oli sen sijaan taas yhtä tuskaa ja autoilua protestoitiin ankarasti: MIAA, MIAAA, MIAA!

Herra Mäykystä odotetaan jo innolla uudelle vierailulle. Onhan Mäykynen niin hurmaava!