Uusia tuttavuuksia

Tänään oli taas ulkoilupäivä. Ensimmäistä kertaa herra Mäykynen tutustui minikokoisiin kaksijalkaisiin. Herra oli keskittynyt tuulen pyöritteleminen lehtien takaa-ajoon, kun paikalle ilmestyi kaksi lasta isoäitinsä kanssa. Mäykysen mielestä lapset olivat hyvin mielenkiintoisia ja jänniä vaanimiskohteita. Lasten mummolassa oli myös kissa, joten heille tilanne ei ollut poikkeuksellisen ihmeellinen. Mummolan kissavanhus oli kuulemma tunnettu epäluuloisesta suhtautumisestaan pikkuihmisiin, joten lapset oli opetettu silittämään vain sylissä olevia kissoja. Niinpä herra Mäykynenkin pääsi syliin. Turkin samettinen pehmeys ja leopardikuviointi saivat ihailuja osakseen. Hetken herra jaksoi poseerata ihmeteltävänä ja pikkukäsien silitettävänä, mutta sitten Mäykynen sai tarpeekseen ja loikkasi maahan jatkamaan vaanintapuuhiaan. Henkilökunta oli kuitenkin tyytyväinen Mäykysen käytökseen, koska kynnet pystyivät kiltisti piilossa ja herra käyttäytyi muutenkin asiallisesti. Eiväthän suuret tähdetkään viihdy salamavalojen loisteessa ja yleisön pällisteltävänä kuin pienen hetken, joten sallittakoon herra Mäykysellekin pikainen poistuminen faniensa keskuudesta.

Pienen metsälenkkeilyn jälkeen ja punatulkun tuloksettoman vaanimisyrityksen jälkeen polulla tuli vastaan karkeakarvainen mäyräkoira. Herra Mäykysen suhtautuminen koiriin on yleensä varovaisen innostunutta, mutta kuitenkin hyvin varautunutta. Tällä kertaa Mäykynen heittäytyi makaamaan keskelle polkua kuin metsän omistaja. Henkilökunta kuitenkin nosti herran polun sivuun, koska olisi ehkä reilua päästää koira jatkamaan matkaansa. Koira yritti innostaa herra Mäykystä leikkimään, mutta Mäykysen kylmäkiskoisuus sai mäyräkoiran tolalataan ja järkyttynyt pikkukoira alkoi hermostuksissaan haukkua niin että koko metsä raikasi. Herra Mäykynen ei värähtänytkään, vaan oli niin cool, kuin vain kissa voi olla. Häntänsä herra vaivautui hiukan pörhistämään, mutta noin metrin päässä koirasta seisonut herra ei vetäytynyt senttiäkään. Vihreänruskeat kissansilmät loivat hermostuksissaan haukkuvaan koiraparkaan jääkylmiä silmäyksiä. Herra Mäykysellä ei ole itsetunto-ongelmia, vaan puolivuotiseen elämänkokemukseensa nojautuen herra uskaltaa seistä vapisematta vaativienkin haasteiden ja uhkaavien tilanteiden edessä.