Kadonneen sormuksen metsästäjät

Eräänä arkiaamuna henkilökunta oli epätoivoinen. Töihin piti lähteä, mutta sormuksia ei löytynyt mistään. Henkilökunnalla on tapana jättää sormuksensa sattumanvaraisesti jollekin pöydälle nukkumaan mennessään, mutta nyt niitä ei näkynyt missään. Taskulampun kanssa konttailtiin pitkin lattioita, koska joskus sormukset ovat yön aikana vierähtäneet esimerkiksi sohvan alle. Sormuksen pyöristetty metallipinta ei ilmeisesti aiheuta tarpeeksi kitkaa, jotta ne pysyisivät pitkiä aikoja tasaisella puupinnalla. Herra Mäykynen oli avuliaasti etsinnässä mukana ja kurkki myös innokkaasti sohvan alle. Pari pölyistä leluhiirtä sieltä onnistuttiinkin Mäykysen helpotukseksi pelastamaan, mutta sormukset olivat ja pysyivät hukassa. Henkilökunta lähti töihin miettien, josko sormukset olisivat sittenkin jostain ihmeen syystä jääneet työpaikalle.

Käännettyään työpöytänsä ympäri henkilökunnan edustaja totesi, etteivät sormukset olleet sielläkään. Mielessä pyöri mahdollisuus, että sormukset olivat tippuneet ja hukkuneet lopullisesti jonnekin.

Toinen puoli henkilökunnasta oli jäänyt vielä aamuvuoroon huolehtimaan herra Mäykysestä ja jatkoi samalla kadonneiden sormusten etsintää. Lähes koko kämppä oli jo käännetty ylösalaisin. Yllätys oli lopulta suuri, kun sormukset löytyivät eteisestä kynnysmaton alta. Henkilökunta vannoo kautta kiven ja kannon ettei ole laittanut sormuksiaan sinne säilytykseen. Herra Mäykynen puolestaan ihmettelee, miten henkilökunta on niin hajamielinen, ettei voi muistaa, mihin sormuksensa laittoi. Kyllä tavaroistaan pitäisi pitää parempaa huolta.