Juhlahumua

Juhlapäivän aamu valkeni Helsingissä lumisateisena. Henkilökunta yritti kertoa Mäykyselle, ettei tämä viihdy moisella kelillä ulkona ainakaan kahta minuuttia kauempaa. Mäykysen esitettyä äänekkään vastalausensa päätettiin päivänsankari kuitenkin viedä happihyppelylle. Herra Mäykynen seisoi noin kaksi minuuttia ulkoportailla kunnes luovutti ja halusi takaisin sisään. Yllätys. Tosin jo puolen tunnin kuluttua Mäykynen olisi ollut valmis lähtemään uudelle reissulle. Ikuisena optimistina herra kirjaimellisesti uskoo, että kesä saattaa koittaa hetkenä minä hyvänsä.

Synttärilahjaksi Mäykynen sai kaksi rapisevaa peltohiirtä ja pienen kelta-sinisen pehmopallon. Peltohiiriä herralla on jo entuudestaan ainakin monta, mutta lähieläinkaupan leluvalikoima oli niin kehno, ettei siellä juurikaan ollut tarjolla mitään uutta herrasmiehelle, jolla on jo kaikkea. Onneksi uudet peltohiiret olivat mieluinen lahja ja kiinnostivat selvästi enemmän kuin ne vanhat. Hiiriä ei myöskään ikinä voi olla liikaa, koska sohvanalusta ja muut hankalasti tavoitettavat paikat vetävät niitä magneetin lailla puoleensa.

Illalla Herra Mäykysen 1-vuotispäivää juhlistettiin Mäymör-kananrintatimbaalilla. Syntymäpäiväleivoksen päälle asettu kynttilä nostatti Mäykysessä tavalliseen tapaan hieman tervettä epäluuloa. Kynttilän sammuttamista kyllä yritettiin, ei tosin puhaltamalla vaan tassuttamalla. Ennen palovanhinkojen syntymistä henkilökunta kuitenkin päätti siirtää kynttilän hallitusti sivuun, ja päivänsankari pääsi nauttimaan ateriastaan.


Tenavaikä on nyt lopullisesti taakse jäänyttä aikaa. Iän tuoma tyyneys, rauhallisuus ja elämänkokemus tulevat varmasti näkymään herran elämäntyylissä. Koko ajatuskin aikuistumisesta tosin väsyttää niin paljon, että päivänsankari on siirtynyt sohvalle vetämään sikeitä.