Tupsuhäntähiiren viimeinen matka

Herra Mäykysen lempileikkejä on hiirien kuljettaminen kiipeilypuuhun ja takaisin. Kuljettaminen on tosin melko laimea ilmaisu päättömistä ryntäilyistä, joita herra Mäykynen tekee saalis suussaan. Tänään uhriksi oli joutunut tupsuhäntähiiri (Mus tupsculus). Tämän lajin kumilankamaisesti joustava häntä on poikkeuksellisen pitkä ja se päätyy isoon pyöreään tupsuun. Huomattavan pitkä häntä ei todennäköisesti olisi eduksi luonnossa selviytymiselle ja ehkä siksi tällaisia mutaatioita tavataankin lähinnä kissaihmisten kodeissa, joissa Darwinin evoluutioteoria ei kaikilta osin päde.

Pitkä häntä voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia myös suojatuissa sisätiloissa. Tänään häntä juuttui Catmaxin köysiin kesken kiivaimman saalistusleikin. Herra Mäykynen veti ja kiskoi, mutta hiiri ei suostunut seuraamaan perässä. Henkilökunta seurasi touhua huvittuneena, kunnes Mäykysen ongelmanratkaisukyky sai yleisön kalpenemaan. Herra ei yhden leluhiiren temppuilua pitkään katsele, joten jos ei hyvällä, niin sitten raa'alla voimalla. Mäykynen nappasi hiiren suuhunsa ja hyppäsi pitkällä loikalla kohti sänkyä. Sekunnin murto-osan ajan henkilökunta ehti pohtia lähteekö Mäykyseltä hampaat suusta vai irtoaako hiiri. Hiiri irtosi — ei tosin kiipeilypuusta, vaan hännästään. Häntä jäi killumaan korkeuksiin, kun voitonriemuinen Mäykynen poistui paikalta ylväästi hiiri suussaan.

Tupsuhäntähiiri kelpaa leikkeihin elvytettynäkin.