maanantai 25. toukokuuta 2009

Seitsemän metrin syöksy


Herra Mäykynen on vihdoin saanut pidemmän flexin ja vanha viisimetrinen on siirretty varaflexin tehtäviin. Uusi seitsemänmetrinen vihittiin käyttöön lauantain sadesäässä. Henkilökunta olisi voinut jättää koko lenkin väliin, mutta selitykset huonosta ilmasta tuntuivat kaikuvan kuuroille korville. Kun sade taukosi, antoi henkilökunta periksi ja Mäykynen vietiin ulkoilemaan. Herraa ei juuri märkyys ja koleus tuntunut vaivaavan, vaan ulkona viihdyttiin erinomaisesti.

Uusi flexi on pyöreää narua, kun taas vanha oli litteää nauhaa. Nauha ei mene ehkä yhtä helposti solmuun, mutta toisaalta naru tuntuu kelautuvan huomattavasti kevyemmin. Valinnanvaikeutta narun tai nauhan välillä ei kuitenkaan ollut, sillä yli viiden metrin nauhaflexejä ei ilmeisesti edes valmisteta. Metrejä flexissä voisi olla nykyistäkin enemmän, mutta yli seitsemän metrin pikkuflexejä ei myydä ja henkilökunta ei ainakaan toistaiseksi halunnut ostaa 10 metrin jättikelaa, joka on tarkoitettu 50 kiloisille koirille. Ehkä joskus tulevaisuudessa Mäykynen saa tuollaisenkin, mutta ensin katsotaan, miten ulkoilu toimii seitsemän vapausmitan kanssa.


Mäykynen hyödynsi heti kahta lisämetriään pikkulintujen vaaninnassa. Pihalta löytyi ihana sadevesikouru, jonka pohjalla pääsi huomaamattomasti hiippailemaan tipujen lähettyville. Ja vaikkei lintuja olisi juuri näkyvissä ollutkaan, oli uoman pohjalla kuitenkin hauskaa ryntäillä päättömästi. Kourun testaussarjan loppupuolella lähistölle onneksi laskeutui pahaa-aavistamaton västäräkki, joka soveltui erinomaisesti saaliskohteeksi. Mäykynen suoritti puhdasoppisen kymmenen pisteen vaaninnan, joka huipentui hurjaan loppusyöksyyn. Puolessa välissä syöksyä Mäykynen myös pikaisesti vilkaisi taakseen tarkistaakseen, seurasiko henkilökunta mukana vai katkeaisiko matka kohta äkkinykäykseen. Herra on selvästi oppinut flexisaalistamisen realiteetit. Liian pitkiä syöksyjä ei voi tehdä, koska henkilökunta on aivan onnettoman hidasta väkeä. Ja vaikka henkilökunta jopa yrittäisi juosta, on meno niin kömpelöä, että moista töminää pakenevat kaikki vaanintakohteet ainakin lähimmän kilometrin säteeltä. Mäykynen on myös huomannut, ettei saaliskohteen kimppuun kannata syöksyä pusikon läpi, koska se yksinkertaisesti ei toimi. Niinpä kohteen paikannettuaan herra kuuliaisesti etsii sellaisen reitin, joka sopii myös ylikokoiselle hienohelmahenkilökunnalle, joka ei suostu seuraamaan tiheiden risukkojen ja muiden vaikeakulkuisten esteiden läpi. Ehkä Mäykynen vielä joku päivä julkaisee teoksen: Saalistus, vaaninta ja flexi: käytännön neuvoja aloittelijoille.

14 kommenttia:

sitruuna kirjoitti...

Täällä on myös etsitty pidempää flexiä ja henkilökunta jo hypisteli 8-metristä viikonloppuna, mutta jätti kuitenkin ostamatta.

Samoin Maukuselta saa välillä vaaniessa katseita, jotka kertovat että vaani tässä nyt salaa pulua kun vieressä seisoo valas, jonka pulut huomaavat kilometrin päästä. Ja koko ajan kuuluu flexin päästä EI, EI SIITÄ, kun valas ei muka pääse puskien läpi.

Tosin meillä meni nyt ulkoilut jäähylle kokonaan, kun huuto ovella yltyi niin mahdottomaksi.

Villasukka kirjoitti...

Toisella on perintöflexi joka alkaa osoittaa hajoamisen merkkejä, eli Indy varmaankin saa kohta pitemmän flexin. Indy nimittäin vetää ja kiskoo ja ryntäilee kuin huonosti koulutettu (tai kouluttamaton) koira. Piki pärjää lyhyimmällä flexillä mainiosti, herra pelkää kaikkea ja turvallisinta on mamin jalkojen läheisyydessä.
Meilläkin huuto ulos on suorastaan sietämätöntä välillä.

Orja kirjoitti...

Mäykysen esikoisteosta odotellessa :)

Jenni kirjoitti...

Onnea uuden flexin johdosta! Täälläkin odotetaan Mäykysen esikoisteosta (milloin tv-ohjelma muuten alkaa? Herra on aika monipuolinen mediapersoona.) Meillä muuten kaikuivat Mäykysen varoittavat metsästyssanat kuuroille korville: hurja saalistaja, Koratian kauhu oli eilen pyydystänyt sisiliskon aivan yhtäkkiä, kun oli miehen kanssa valjastamassa. Vähän hän silti kunnioitti Suomen lakeja: kissa oli loikannut ojasta sisiliskon häntä suussaan, itse lisko pääsi pakoon. Siitä tuskin vielä tulee sakkoja, kun valitsi sentään vähemmän rauhoitetun pään sisiliskoa.

Fanni Nöppönen ja Tiiti Tipsukka kirjoitti...

Arvon Herra Mäykynen, odotamme innolla esikoisteostasi! Olet loistava!

Mirja kirjoitti...

Meillä on valjasteltu säälittävillä kolmemetrisillä miniflexeillä. Ehkä nälkä kasvaa syödessä ja kohta on hankittava pidempi, mutta nyt tuntuu ainakin ihan riittävältä nämä pikkukelat, kun kissatkin vaikuttavat tyytyväisiltä.

Tara kirjoitti...

Prinsessa Tara on katsastanut Herra Mäykysen kuvia, ja on todennut, että vielä on sentään herrasmiehiä maan päällä. Miumäy!

Kainaloinen kirjoitti...

Meidän eka fleksi oli nauhafleksi joka hajos ekan käyttökerran jälkeen. Enkä tietty säilyttänyt kuittia...

Oltiin just äsken Kiepukan kanssa lenkillä ja Kieppi metsästi variksia (!) sitä verta sukkelasti että puskat vaan pöllys kun ylikokoinen palvelija koetti pysyä perässä. Huh, ei meinaa kunto riittää! :)

Menina kirjoitti...

Onnea Mäykynen ja kahden metrin lisävapaus! Taas pari metriä lähempänä paistia, kyllä se vielä tärppää :D

Meillä wanhemmalla herrasmiähellä kolmen metrin flexi riittää hyvin palvelusväen pusikkoagility kouluttamiseen. Eikä ukkeli enää jaksa riehua, lenkkeily etenee iän tuomalla arvokkuudella - verkkaasti köpsötellen ;) Almukka taas läheisriippuvaisena takiaisena ei halua siirtyä metriä kauemmas alamaisista (paitsi kurren perään).

Me täten tyydymmekin seuraamaan fleximetsästystä näin virtuaalisesti Mäykysen opastuksella ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mäykysen Iso Iso Isällä oli aikoinaan tuollainen pyöreänaruinen fleksi. Sen ongelma on nopeassa syöksyssä suunnanmuutoksen tapahtuessa nopea kelautuminen takasin fleksiin ja fleksin jumiutumien nauhasykeröön... toivottavasti nuo ovat 8 vuodessa kehittyneet . . miehen nopeat liikeet tuntien. Mäy!

Hra Mäykynen kirjoitti...

Hienoa, että Mäykysen teoksella olisi näin paljon innokkaita lukijoita. Varautukaa nyt kuitenkin siihen, etteivät kustantajat välttämättä ole yhtä innostuneita hankkeesta ja Mäykysen kirjailijaura saattaa loppua jo ennen alkamistaan ;)

Kainaloinen: Me saimme tähän uuteen flexiin vuoden takuukuitin kelamekanismille. Tietysti pitää muistaa säilyttää kuitti...

Anonyymi: Meillä ei ole ollut tuollaista kuvailtua kelatumisongelmaa. Sen sijaan vauhdikkaissa syöksyissä flexinaru saattaa loppua kesken ja sen jälkeen naru ei enää aina kelaudu takaisin sisään ennen kuin sitä on hiukan nykinyt. Nauhaflexin kanssa vastaavaa ongelmaa ei ollut. Nauhaflexiin verattuna kelaus toimii muuten kevyemmin, mutta tuo ajoittainen jumiin jääminen ärsyttää. Yli viiden metrin nauhaflexejä ei kuitenkaan ole kaupoissa näkynyt.

vapaaherrat kirjoitti...

Upeita kuvia jälleen kerran! Ei uskoisi pitkäksi venyvää saalistajaa ja valjastettua pikku kisua samaksi olennoksi.
Ja voi tuota viimeisen kuvan anovaa ja toiveikasta katsetta Herra Mäykysen silmissä.. josko tällä kertaa flexin, lyhyemmän tai pitemmän, kirous raukeaisi ja saalistussyöksy olisi yhtä virtuoosimainen kuin Mäykysen mielikuvissa.

Vapaaherrat voivat vain kuvitella Mäykysen turhautumisen, kun syöksy kerta kerran jälkeen torpedoituu flexin kiristymiseen :(

Mikään kun ei voita vapaan saalistuksen iloja.., mitä nyt ehkä henkilökunnan tarjoama herkkuruoka silloin tällöin ;)

Karvalapset kirjoitti...

Ei siis veljet!!! Mistä noita metsästysbunkkerikouruja oikein saa? Meidänkin on välittömästi saatava tuollainen.

t.karvalapset

(PS. Tiedätkö, Mäykynen, löytyykö nuita kouruja yhtään leveämpinä malleina? Pelkään, että massuturkki saattaa ...öh... törröttää esiin laidoilta. T. Morris)

Hra Mäykynen kirjoitti...

Vapaaherrat: Viimeisen kuvan tapahtumahetkellä Mäykynen tuijotti tiukasti pyrstöään heiluttavaa västäräkkiä eikä ilmeessä todellisuudessa juurikaan anovuutta ollut aistittavissa ;) Ehkä tuo aavistuksen ohi kameran katsominen saa kuitenkin hämäävästi sellaisen vaikutelman aikaiseksi. Turhautumistakin on oikeastaan aistittavissa lähinnä sisätiloissa, kun Mäykynen TAHTOO ulos.

Karvalapset: Pitää vain etsiä piha, jossa on metsästysbunkkerit valmiiksi asennettuna. Tietysti kuuliaisen henkilökunnan voi lähettää sellaisia hankkimaan jostain kaupastakin. Mallivaihtoehdoista ei ole tietoa, mutta luulisi sentään, että paksuturkkisillekin on mallisto saatavilla ;)