Seitsemän metrin syöksy

Herra Mäykynen on vihdoin saanut pidemmän flexin ja vanha viisimetrinen on siirretty varaflexin tehtäviin. Uusi seitsemänmetrinen vihittiin käyttöön lauantain sadesäässä. Henkilökunta olisi voinut jättää koko lenkin väliin, mutta selitykset huonosta ilmasta tuntuivat kaikuvan kuuroille korville. Kun sade taukosi, antoi henkilökunta periksi ja Mäykynen vietiin ulkoilemaan. Herraa ei juuri märkyys ja koleus tuntunut vaivaavan, vaan ulkona viihdyttiin erinomaisesti.

Uusi flexi on pyöreää narua, kun taas vanha oli litteää nauhaa. Nauha ei mene ehkä yhtä helposti solmuun, mutta toisaalta naru tuntuu kelautuvan huomattavasti kevyemmin. Valinnanvaikeutta narun tai nauhan välillä ei kuitenkaan ollut, sillä yli viiden metrin nauhaflexejä ei ilmeisesti edes valmisteta. Metrejä flexissä voisi olla nykyistäkin enemmän, mutta yli seitsemän metrin pikkuflexejä ei myydä ja henkilökunta ei ainakaan toistaiseksi halunnut ostaa 10 metrin jättikelaa, joka on tarkoitettu 50 kiloisille koirille. Ehkä joskus tulevaisuudessa Mäykynen saa tuollaisenkin, mutta ensin katsotaan, miten ulkoilu toimii seitsemän vapausmitan kanssa.


Mäykynen hyödynsi heti kahta lisämetriään pikkulintujen vaaninnassa. Pihalta löytyi ihana sadevesikouru, jonka pohjalla pääsi huomaamattomasti hiippailemaan tipujen lähettyville. Ja vaikkei lintuja olisi juuri näkyvissä ollutkaan, oli uoman pohjalla kuitenkin hauskaa ryntäillä päättömästi. Kourun testaussarjan loppupuolella lähistölle onneksi laskeutui pahaa-aavistamaton västäräkki, joka soveltui erinomaisesti saaliskohteeksi. Mäykynen suoritti puhdasoppisen kymmenen pisteen vaaninnan, joka huipentui hurjaan loppusyöksyyn. Puolessa välissä syöksyä Mäykynen myös pikaisesti vilkaisi taakseen tarkistaakseen, seurasiko henkilökunta mukana vai katkeaisiko matka kohta äkkinykäykseen. Herra on selvästi oppinut flexisaalistamisen realiteetit. Liian pitkiä syöksyjä ei voi tehdä, koska henkilökunta on aivan onnettoman hidasta väkeä. Ja vaikka henkilökunta jopa yrittäisi juosta, on meno niin kömpelöä, että moista töminää pakenevat kaikki vaanintakohteet ainakin lähimmän kilometrin säteeltä. Mäykynen on myös huomannut, ettei saaliskohteen kimppuun kannata syöksyä pusikon läpi, koska se yksinkertaisesti ei toimi. Niinpä kohteen paikannettuaan herra kuuliaisesti etsii sellaisen reitin, joka sopii myös ylikokoiselle hienohelmahenkilökunnalle, joka ei suostu seuraamaan tiheiden risukkojen ja muiden vaikeakulkuisten esteiden läpi. Ehkä Mäykynen vielä joku päivä julkaisee teoksen: Saalistus, vaaninta ja flexi: käytännön neuvoja aloittelijoille.