Monet Mäykysen blogin säännölliset lukijat varmasti tietävät, että herra on innokas urheilija ja syö terveellisesti sekä monipuolisesti erilaisia lihoja ja märkäruokia. Epäterveellisyyden huipentuma on Mäymörin herkkupussukat, joissa on sokeria kokonaista 0,1 %. Tai sitten ei. Mäykysen blogi paljastaa nyt yksinoikeudella, että herralla on ajoittain myös paljon suurempia paheita.
Henkilökunnan viljattoman märkäruoan ihannointi vesittyy sillä, että Mäykysen suurin intohimo ovat leipäpussit. Ihan sama onko leipä muovi- vai paperipussissa, sillä mikäli se jää pöydälle hetkeksikin ilman valvontaa, on pussissa kohta erinäisiä reikiä. Kun pussi on saatu raadeltua ja leipään on jyrsitty pari pientä koloa, on homma suoritettu. Henkilökunta on edelleen epätietoisuuden varassa eikä tiedä Mäykysen tarkkoja motiiveja. Selvästikään leipä ei ole hyvää, koska sitä järsitään aina vain muutama murunen, vaikka pussioperaatio ehdittäisi suorittaan huolellisesti loppuun esimerkiksi henkilökunnan kauppareissun aikana. Jää ehkä ikuiseksi mysteeriksi, kuuluuko Mäykynen mahdollisesti Happea tukehtuville leiville -ryhmittymään vai onko kyseessä jälleen tarkastaja Mäykysen laadunvalvonta.
Pussien repiminen ei rajoitu ainoastaan leipiin, vaan myös muut viljatuotteet kelpaavat. Tänään uhriksi joutui rapisevassa muovikääreessä ollut kaupan mustikkapitko. Kääre oli käsittelyn jälkeen riekaleina, mutta itse pitko tassun painaumaa luukuunottamatta vahingoittumaton. Revittyjen pussien määrä on noussut räjähdysmäisesti muuton jälkeen, sillä remontista johtuen säilytystilat ovat vähissä ja ruokatavaroita lojuu myös ympäri pöytiä. Eilen Mäykynen kantoi hampaissaan muuttolaatikosta nuudelipaketin keskelle olohuoneen lattiaa. Vinkki, vinkki, ne laatikot on tarkoittu muuttamiseen eikä tavaroita yleensä jätetä sinne odottamaan seuraavaa muuttoa.
Tänään oli tarjolla myös ihan uutta herkkua: sipsi! Tarkastaja Mäykysen piti tietysti tulla katsastamaan juuri avattu sipsipussi. Pelkkä kurkistus pussiin ei paljon kerro, joten pitihän sieltä ottaa myös makunäyte heti kun henkilökunnan silmä vältti. Rasvan, suolan ja perunan harmoninen liitto ilmeisesti miellytti herra Mäykystä, sillä sen jälken herra vahti jokaisen sipsinpalan matkaa pussista henkilökunna suuhun. Tai ehkä Mäykynen oli vain huolissaan henkilökunnan linjoista?
Tekstit
9 kommenttia:
Hyvä Mäykynen! Kyllä tarkastus puuhat on tärkeitä puuhia! Ja maistajan puuhat kans, meidän Lilli neiti on kans päässyt sipsien makuun,tarkemmin etikkasipsien.. hassu pieni neiti!
Toissa yönä meidän talouteen muutti uusi bengali poika Pumba ja nyt Lilli ja kumppanit opettelee uudelle äänelle joka on tosi iso ja käskevä!
Mäykyselle paljon terveisiä täältä melkein syksyisestä pohjoisesta!
Sipseissä ja niiden suola-rasva-mauste-kombinaatiossa on jotain eläimellistä. Nimittäin hamstereiden kanssa on sormet vaarassa jos niillä on syöty sipsejä aikaisemmin eikä pesty käsiä. Ensimmäinen hamsterineitimme tikkasi minua pari kertaa sormeen ennen kuin tajusin ihan täysin, että mistä moinen johtuu, se nimittäin ei koskaan muuten sitä harrastanut. Sen seuraajaa ei ole päästetty enää puremaetäisyydelle vaan kädet pestään huolellisesti sipsipussin ja hamsterihäkin välillä.
Meiltäkin löytyy sipsihulluja eläimiä. Erityisesti sourcream&onion-maustetut perunalastut aiheuttaa melkoisia intohimoja. Yritä siinä sitten napostella kun kaksi kissaa tuijottaa vieressä ja tunkee päänsä pussiin heti kun silmä välttää...
LOLcatseissä oli just eilen kuva, jossa kaksi kissa tuijotti järkyttyneinä kun vegetaaritoveri veteli ranskanperunoita lattialta...
Maunokin, joka ei muuten "ihmistenruokiin" koske, imuroi mielellään lautaselta leivänmurut, joten pieni viljaosuus meilläkin ruokavaliossa sallitaan. Leipäpusseihin ei muuten ole pääsyä, mutta kaikki mahdolliset muut käsille, tai siis hampaille, jäävät muovipussit kyllä rei'itetään välittömästi. Ilmastointiasentaja Maukunen on ahkera ammattimies.
Ruoat kaappiin ja kaappi lukkoon - muuten ei säästytä meidänkään taloudessa tarkastuksilta.
Mäykynen pääsee nyt kunnolla toteuttamaan itseään ja hieromaan makunystyröitään ;D
Eipä tuo ihme että hajut innostaa, meneehän sitä itselläkin aistit sekaisin huumaavien lisä/väri/makuaineiden vaikutuksesta - ei varmasti viljat siltään maistu kissallekaan... kai ;)
Pandalla on myös uusi paha tapa raadella leipäpusseja. Heti jos hajamielinen henkilökunta on unohtanut laittaa leipäpussin pöydältä kaappiin turvaan, on Pandatuholainen leipäpussin kimpussa. Leipäpussi revitään riekaleiksi ja sisältöä pitää tietenkin myös maistella. Joskus pienen murusen nyhtäminen leivän kulmasta riittää viljavajauksen täyttämiseen, mutta joskus leivästä on syöty jopa 1/3.
Ilmeisesti myös Bongo-poika on ottanut huonoa mallia isästään ja on pari kertaa osallistunut leipäbileisiin. Ja eilen poika varasti muffinsipaketista yhden muffinsin, söi sen kokonaan ja jätti jäljelle vain paperivuuan. :D Taisi olla hyvää pojan mielestä.
Kisu ei välitä leivästä ja leivoksista, mutta sipsit ovat sen mieleen ja likka tuleekin joka kerta kytikselle kun henkilökunta syö sipsiä ja röyhkeinä päivinä yrittää tassulla huitaista ihmisen suuhun matkalla olevan sipsin palasen kädestä itselleen.
Täällä nuo sipsit on myös kova sana, etenkin meidän maustedyykkarille, Mörrille. Mici on vain lihan perään, ei mitään höpöhöpö lihottavia juttuja herra viitsi maistella ;)
Hyvähän se on Mäykysenkin elimistöä pistää välillä vähän extraliikkeelle :D
Meiltä löytyy myös leipäpussien rei'ittäjä ja sipsikissa Vilma! =)
Lähetä kommentti