Lauantain ja sunnuntain välinen yö sujui vaihteeksi mukavan rauhallisesti, sillä henkilökunta luopui rappukäytävän tukkimisyrityksistä ja kävi teippaamassa yläkerran avonaiset oviaukot umpeen suojamuovilla. Siihen loppui yläkerran kiinnostavuus: suljetut oviaukot eivät ilmeisesti ole ollenkaan niin jänniä kuin portaikkoon tehdyt haasteelliset kiipeilytasot. Jotta elämä ei kuitenkaan aivan tylsäksi muuttuisi, järjesti Mäykynen pientä vipinää jo ennen valojen sammumista.
Kuten jo aiemmin on todettu, Mäykynen ei ole keksinyt yhtään hyvää syytä, miksi olohuone on rajattu muusta kämpästä pölyisillä muoviverhoilla. Tähän asti verhot ovat kuitenkin saaneet olla paikallaan, vaikka niitä aina säännöllisesti onkin käyty tassuttelemassa. Lauantai-iltana Mäykysen mitta tuli lopulta täyteen. Mokomat muovirätit peittivät näköyhteyden keittiön ikkunaan ja kaapin päällä oleva näköalapaikka oli pilalla! Pari tarmokasta tassunheilautusta kohti muoviverhoja kannattelevia rimoja ja koko komeus putosi valtavan ryminän saattelemana keittiön lattialle. Olohuoneessa rauhallista lauantai-iltaa viettänyt henkilökunta pomppasi ainakin pari metriä ilmaan ja kiirehti keittiöön katsomaan jäikö Mäykynen alle ja tippuiko kahvinkeitin verhojen mukana.
Ei, keittiön nurkasta ei löytynyt traumatisoitunutta kissaa ja kahvinkeitinkin oli tukevasti omalla paikallaan. Mäykynen katseli työnsä tuloksia kaapin päältä ilmekään värähtämättä. Luulisi vähemmänkin kolinan saavan kissan paniikkiin, mutta Mäykysen ilmeestä oli kauhistus kaukana. Kuin lisäprotestiksi, herra järsi vielä jäljelle jääneeseen verhopuolikkaaseen kurkistusaukon. Olikohan tämä joku vinkki, että remontti saisi vähitellen valmistua?
Tekstit
6 kommenttia:
Mäykynen ei ole kyllä vähääkään kauhistunut. Ei myöskään kovin ystävällisen näköinen. Taitaa Mäykysen kanta remonttiin ja etenkin typeriin suojaverhoihin olla selvä: turhaa vouhotusta. Toivottavasti remontti valmistuu pian, ettei Mäykysen tarvitse olla noin tuima. :)
Nämä Mäykysen jutut ja tempaukset ovat kyllä aivan omaa luokkaansa, oikeita piristysruiskeita lukijalle. Henkilökunta ehkä stressaantuu mutta täällä nettiruudun takana on oikein mukavaa seurata Herran elämää.
Kylläpäs Mäykysen pinnaa nyt koetellaan kaikenlaisilla erilaisilla virityksillä.
Täällä on huomattu se, että omat tekemiset eivät juurikaan aiheuta niitä ilmeiden värähtelyjä, vaan ne parhaat pörhistelyt tulevat toisten tekemisistä. On se sitten lajitoveri tai henkilökunta.
Ei ihan joka pojalta vahtiminen noin tiiviisti onnistuisi ;)
Voi ei.. Saa nauraa kyllä maha kippurassa kun kuvittelee Mäykysen ilmettä :D "siitäs sait, tyhmä verho.. olen nero! Remppa loppuu NYT"
Pasilan luontodokumenttia hymy huulessa mukaellen: "Vittu, mikä eläin!" <3 :-) <3
Lähetä kommentti