Herra Mäykynen jatkaa edelleen elämää kahden asunnon välissä. Kuun vaihteessa tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos, sillä remonttimies saa osuutensa valmiiksi ja Mäykynen pääsee sen jälkeen vapaasti viimeistelemään remonttia.
Hoitopaikassa Mäykynen on pitänyt huolta, että saa tarvitsemansa huomion. Eräänä yönä viihdettä oli ilmeisesti ollut niukanlaisesti, joten Mäykynen päätti muistuttaa olemassaolostaan pudottamalla keittiön kaapin päällä olleen suuren kuparipadan. Todennäköisesti koko yhtiö on herännyt, kun pata on pamahtanut laattalattialle. Ihme ja kumma, laatat ovat edelleen ehjiä, padassa sen sijaan on kolhu. Arvatenkin kyseessä oli tietysti ihan puhdas vahinko. Pata vain putosi, kun Mäykynen ohikulkiessaan hiukan hipaisi sitä. Kokemukseensa perustuen henkilökunta kyllä vahvasti epäilee, että tapahtuma on ollut vähintään tuottamuksellinen, luultavammin suorastaan tahallinen. Mäykysen mielestä moiset väitteet ovat törkeitä: missä ovat todisteet?
Herra Mäykynen on myös tehnyt uudistuksia ruokavalioonsa. Hoitopaikassa Mäykynen syö joka aamu pari lusikallista viiliä ja minipalan ruisleipää. Niin, kummalliseksi on mennyt herran ruokavalio. Kotona viili ei ole aiemmin kelvannut, mutta oma henkilökuntakin päätti sitten antaa Mäykyselle joka-aamuisen viilinsä. Mäykynen tuli paikalle, haisteli, tuhahti ja kääntyi pois. Kaikkea moskaa täällä yritetäänkin kissalle syöttää. Edelleen on selvittämättä, miksi viili on täällä syömäkelvotonta, mutta hoitopaikassa suuri herkku. Ehkä tarjoilulämpötila oli meillä väärä tai lautasen väri ei miellyttänyt. Ruokavaliouudistukset eivät kuitenkaan vielä tähän lopu, sillä Mäykynen on mennyt Animonda vom Feinsten -lakkoon. Ennen vuokamurkina kelpasi hyvin, mutta nyt sitä syödään enintään, jos nälkäkuolema on uhkaamassa. Tähän asti henkilökunnalla onkin ollut liian helppoa, kun inhokit ja suosikit ovat pysyneet jatkuvasti samoina.
Täh? Kaikkea sitä blogiin kirjoitetaankin, kun ei ole itse vahtimassa henkilökuntaansa.
Tekstit
11 kommenttia:
Mäykkis on niin söpö! Tytöt alkaa myös näyttämään merkkejä nirsoilusta kun vanhat lemppariruuat ei ole enää suuressa suosiossa.
Ihania syyskuvia teillä :)
Varsinkin tuo laukkakuva on huippu ;)
Voih kun Herra Mäykynen on niin komea "kolli" tuossa ylemmässä kuvassa! <3
Meillä on myös ilmennyt aivan omituinen nirsoiluepidemia tässä kuussa. Entiset lempiruuat (jopa Mäymörin pussit) jäävät yön yli kuppiin, raksutkaan eivät uppoa kokonaan.. Toivottavasti on vain ohimenevä vaihe, vaikkakin olen jo tarttunut tilaisuuteen ja rukannut ruokavaliota taas hieman vähäraksuisemmaksi nirsoilun varjolla ;)
Tosi komea kolli!
Oliko hoitiksessa luomu-viili??? Nimittäis Killi vetelee partaansa ja viiksiinsä PIIMÄÄ, mutta vain ja ainoastaan, jos se on luomua!
Voi ihanuus <3 Välillä pitää vähän nirsoilla, että saa taas henkilökunnan valppaaksi ;)
Vapaaherra Nuutti sen tietää. Aamujugurtti pitää tarjoilla aamiaspöydällä ja lusikasta, muuten ei kiinnosta. Kyllä tarjoilulla on väliä!
Sä oot noissa kuvissa ihan oikean VILLIeläimen näköinen! RRAUH! ÄRR!
Onneksi tuollainen kahden kodin reissaaminen kohta loppuu ja pääsee tutustumaan siihen ihan omaan kotiin kunnolla. Paitsi tietysti, että tarjoilu vähän mättää kun viiliäkään ei voida kunnolla tarjoilla.
Henkilökunta lähettää sympatiat Mäykysen henkilökunnalle, nirsoilu ei ole kovin kivaa.
Viili ei ollut hoitopaikassakaan luomu-laatua, joten siitä ei nyt ole kiinni. Siellä oli ykkösviiliä ja täällä kevyviiliä, mutta äkkiseltään luulisi, että hiukan rasvaisempi kevytviili maistuisi jopa paremmin. Mutta ehkä ongelma on tuossa, mitä Vapaaherra ehdotti: meillä viili tarjottiin tylsästi lattialla olevasta ruokakiposta, hoitopaikassa ehkä lusikasta?
Se on se syysnirsoiluaika! Sitä on liikkeellä... ;)
No nythän me tiietään, täytyy kokeilla tarjota yäkkejä tuolla mummulassa, josko ne siellä maistuisikin paremmin :)
Aivan mahtava kuva, etenkin alimmainen! Ai että kun tuollaisia otoksia saisi näidenkin ulkoiluista.
Tsemppiä muuttopuuhiin!
Lähetä kommentti