Neiti rämäpää ja herra harkinta

Henkilökunta rynnisti kylpyhuoneeseen, kun sieltä kuului Mäykysen kiukkuinen säksätys. Herra Mäykysen mielestä nyt on asiat hullusti! Siis rääpäle killuu jossain yläilmoissa, jonka olemassaoloa herra itse ei ole vielä koskaan tajunnut. Ihmekös, että harmittaa.

Tapaus kuvastaa jokseenkin hyvin Mäykysen ja Ellin luonne-eroja. Elli hyppi ja pomppii luottaen vakaasti siihen, että jokaisella kissalla on ainakin yhdeksän henkeä. Jos hyppy vaikuttaa edes teoriassa mahdolliselta, on Elli jo ponnistanut. Välillä onnistuu ja joskus ei. Reunalla roikkuvat Ellin etutassut ja hetken kuluttua kuuluva mätkähdys eivät ole suuri harvinaisuus. Rapputasanteen kaiteella keikkuva pikkukissa on aiheuttanut henkilökunnalle välillä sydämentykytyksiä ja toisinaan on taas hihitelty Ellille, joka hiukan epäonnistuneen hyppyarvion päätteeksi on laskenut liukumäkityylillä rappusten kaidetta alakertaan. Useimmiten epäonnistumisen syy on alimittainen hyppy, mutta päinvastaistakin on nähty. Ellin komea loikka telkkarin päälle johti vauhdikkaaseen luisuun, joka pysähtyi vasta lattialle telkkarin toiselle puolelle. Tietysti saattoi myös olla, että Elli vain treenaili agilityä hiukan tavallista haastavammilla esteillä.

Vaikkei Mäykynenkään ehkä ole tunnetu suurena rauhallisuuden rakastajana, niin Elliin verrattuna herra on varsinainen viilipytty ja ollut sitä jo ihan pentuaikoinaankin. Mäykynen voi riehua ja hillua lähes rajattomasti, mutta herran harkinta ei juurikaan petä. Jos laskuista unohdetaan pari uimareissuun päätynyttä hyppyä akvaarioon (miten Mäykynen olisi voinut tietää, että altaan kansi oli juuri otettu pois), niin ilmalentojen onnistumisprosentti lähentelee sataa. Vaikeisiin paikkoihin hyppyjä Mäykynen suunnittelee selvästi huolella ja herran näkee usein kiertelevän edestakaisin parasta ponnistuskohtaa etsien. Herra ei myöskään hyppää ellei jostain ensin onnistu näkemään, mahtuuko tasolle turvallisesti laskeutumaan. Uusiin paikkoihin ponnistuksia edeltää siis usein huolellinen valmistautuminen: kurotuksia ja kurkisteluja sekä vakaata harkintaa.

Jatkossa Mäykysen pohdinta-aika varmasti lyhenee, koska Elli ehtii loikata jo ennen herran ensimmäistäkään arvioita. Loikan tuloksesta sitten näkee, kannattaako seurata perässä vai onko kenties parempi unohtaa koko idea.

Pakkohan Mäykysen oli sitten perässä seurata, vaikka kaapinpäälinen olikin herralle hiukan matalanpuoleinen ja kahdelle kissalle myös pikkuisen ahdas.