Koska kahta kissaa ei turvallisesti voi yksi henkilö ulkoiluttaa, lähti koko henkilökunta helatorstaina ulkoiluttamaan Mäykystä ja Elliä. Mäykynen saatiin valjaisiin ensimmäisenä ja henkilökunta A poistui herran kanssa tuulikaapin kautta ulos. Käytäntönä on, että tuulikaapin ovi on aina tiukasti suljettuna ja ulko-ovi ja tuulikaapin ovi eivät ole ikinä samaan aikaan auki. Tämä siksi, että taloudessa asuu kaksi nelijalkaista vilahtajaa, jotka poistuvat ulos ajatustakin nopeammin heti tilaisuuden niin salliessa. Henkilökunta A avasi ulko-oven Mäykyselle nyt kuitenkin jo ennen tuulikaapin oven sulkemista sillä Mäykynenhän oli turvallisesti valjaissa ja henkilökunta B huolehti Ellistä. Valitettavasti henkilökunta B:n vetovoima ei kuitenkaan pystynyt pitämään vielä valjaisiin pukematonta Elliä sisällä, vaan A:n hämmästykseksi pikkuneiti seisoi yllättäen pihalaatoituksella Mäykysen edessä.
Elli on karannut ulos kerran aiemminkin, mutta silloin neiti oli vielä tottumaton ulkoilija ja ihmetyksestä jähmettynyt pikkusintti käytiin vain noutamassa takaisin sisälle. Nyt Elli päätti kuitenkin ottaa vapaudestaan kaiken irti ja normaali hidastempoinen kaikki-on-niin-ihmeellistä-ja-jännää -ulkoilu päätettiin säästää valjastelukertoja varten. Neiti sai heti hiukan etumatkaa, kun A mietti kuumeisesti, mitä tehdä flexillä ja Mäykysellä. Ensimmäinen ajatus oli heittää flexi maahan ja juosta Ellin perään, mutta onneksi henkilökunta kuitenkin tajusi ensin tyrkätä flexin eteisessä vielä ihmettelevälle B:lle.
Sitten juostiin Ellin perään ja yritettiin saada pikkuneiti kiinnostumaan jännästi heiluvasta puunoksasta, jolla henkilökunta piirteli hiekkaan. Kuolleena syntynyt idea, Ellillä oli parempaakin tekemistä kuin ihmetellä jotain hiekkataidetta. Neiti suuntasi kohti parkkialuetta ja siellä olevia autoja. Niiden alle ei koskaan valjaissa saa mennä, joten nyt olisi hyvä tilaisuus nähdä uusia paikkoja. Henkilökunta ehti kuitenkin kurvata neidin eteen ja käänsi Ellin kurssin kohti hiekkalaatikkohiekkakasaa. Toiveena oli, ettei neiti voisi vastustaa kiusausta, vaan jäisi kuopimaan ihanan pehmeää hiekkaa. Niin varmaan, hienot pikkuneidit, kuten Elli, käyvät vessassa ennen ulkoilua eivätkä kuseksi pitkin pihoja.
Seuraavaksi otettiin suunta kohti naapurin ovea ja omahyväisesti henkilökunta jo ehti ajatella Ellin olevan ovikulmauksessa turvallisesti jumissa. Pikkusinttien oveluutta ei kuitenkaan kannata aliarvioida ja pian juoksenneltiinkin taas pitkin pihaa. Tässä vaiheessa henkilökunta alkoi kyllästyä selvästi tuloksettomaan Ellin manipulointiin ja maanitteluun ja päätti yksinkertaisesti sivuttaisyöksystä kaapata karkurin syliinsä. Ihme kyllä catnappaus onnistui ja kiukkuisesti kiljuva pikkuneiti saatiin onnellisesti sisälle ja valjaisiin. Sitten kaksikko poistui ulko-ovesta uudemman kerran: tällä kertaa kumpikin valjaissa.
Tekstit
11 kommenttia:
Go Elli! :D
Olen muuten kerran yrittänyt kiskoa valjaissa olevaa kissaa auton alta pois. Ei ihan heti onnistunut, kun valjaat meinasivat tulla pään yli ja kissa pisti vastaan kaikki neljä tassua harallaan...
Hyvä, että Elli saatiin kiinni nopsaan. Kissat ovat niin vikkeliä liikkeissään. :)
Hyvä Elli, henkilökunnallekin pientä liikuntaa ja virikkeitä!
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita :) Me onneksi asutaan turvallisesti kerrostalossa, kissan on ainakin tähän saakka saanut napattua käytävästä kiinni.
Hui! Mutta ehkä näin villi karkailu on vain väliaikaista, toivotaan ainakin. Meillä Cisu teki pitkän matkan karkailuja viime kesänä (esim. läheidelle pellolle ja juuri autojen alle), mutta nyt ei pyrähdä kuin muutaman metrin päähän, jos (ja kun, meillä raukoilla ei ole tuulikaappia) onnistuu karkaamaan. Totoa on aina kiinnostanut vain tuollaiset pienet karkailut.
Catnappaus on kyllä hermoja koettelevaa. Jos huutaa ja juoksee kissan perässä, se karkaa kauemmas. Mutta yritä sitten olla ihan coolisti, kun olet itse kauhuissasi...
Voi sitä Elliä.. Gammelmami sai melkeen sydänkohtauksen kun luin tämän.. Hyvä että saitte Ellin kiinni, ja että kaikki loppui onnellisesti <3
Ellin päätä ei siis lainkaan enää huimaa suuressa maailmassa! Sitä lähdetään tutkimaan salamavauhtia, kun henkilökunnan silmä välttää, juu ja nyt saakin sitten olla erityisen tarkkana seuraavilla kerroilla sen oven kanssa!Sintti on pannut merkille miten tilannetta käytetään hyväksi!Mutta kaiketi sentään silmät on vielä selällään?
Voi Elliä :D Ihana, meilläkin on samanlainen tuulikaappipolitiikka ja olen 100% varma että joku kaunis päivä kaikista varotoimista huolimatta meilläkin on tuollainen reissu edessä. Onneksi ei käynyt kuinkaan!
Ööh, minä kun kehuin, että meillä ei enää tehdä pitkiä karkumatkuja, niin eilen Cisu ampaisi supervauhdilla ovesta suoraan pihan halki ja ojanpenkalle, ei onneksi jatkanut siitä metsään. Kiinni jäätyään hän kokeili, että jos fleksi kuitenkin antaisi periksi kun oikein loikkaa - ei antanut, ja Cisu päätyi tekemään mahalaskun ojaan, mutta onneksi siellä ei ollut kauheasti vettä.
t. Nimim. Kaipaisin usein tuulikaappia ja joskus rauhallisempaa kissaa :)
Ei hyvää päivää Elli! Kumpi johtaa karkauksia, Elli vai Mäykynen?
taapertaja: Ei meilläkään kerrostalossa asuessa ollut mitään huolta karkailuista. Aina joskus piti hakea ovenraosta vilahtanut Mäykynen rappukäytävästä, mutta eihän se ikinä ulos asti siellä ehtinyt.
Jenni: Onneksi meillä on tuulikaappi. Muuten meillä karkailut olisivat varmaan ihan jatkuvia, sillä meillä on aina vähintään Mäykynen kyttäämässä sekä ulos poistumisia että kotiin palaamisia. Onkohan Cisu käynyt lukemassa Ellin seikkailuja ja päättänyt itsekin tempaista ;)
Mira: Oli kyllä täällä henkilökunnallakin sydänkohtaus lähellä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :)
susanna & samina: Juu, on silmät selällään, ei Ellin olemus tai luonne tuosta karkureissusta miksikään muuttuneet ;)
Lendi: Mäykynen on johdossa 3 (vai jopa 4?)-2. Mäykysen karkureissut ovat kuitenkin olleet hyvin lyhyitä. Herra lähtee ulkoilemaan aina tilaisuuden tullen, mutta antaa kyllä ottaa kiinnikin eikä varmaan aina edes ole tajunnut, että onkin ulkona ilman valjaita.
Lähetä kommentti