sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Vappukävelyllä


Elli on kehittynyt huimasti ja valjastelee nykyään jo sujuvasti lähimetsässä. Mäykysen vauhdissa neiti ei vielä pysy, vaan on enempi keskittynyt haisteluun ja kummasteluun. Maailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa, ettei aina oikein muista laittaa tassua toisen eteen. Silti pikkusintti hyörii ja pyörii innokkaasti sekä yrittää saalistella kimalaisia ja pikkulintuja. Puihin kiipeilemisenkin neiti on oppinut, kun ensin malttoi luopua suuruudenhulluudestaan: Elli aloitti kiipeilyharjoitukset metsikön suurimmasta koivusta. Lopulta neiti tajusi, että keskikokoisiin runkoihin on paljon helpompi kivuta ja nyt puussa roikkuva Elli on jo yleinen näky.

Eräs Mäykysen jo aiemmin tavannut koiranulkoiluttaja yritti eilen muistella, oliko tämä hieno rotu nepalilainen vai kenties jotain muuta. Tänään puolestaan kyseltiin, onko Elli ocicat, mikä osoitti jo kohtalaista kissarotutuntemusta, sillä bengalin ja ocicatin erot eivät kuitenkaan ole valtaisat. Koirarotuja tunnetaan aika hyvin, mutta kissarodut ovat suurimmalle osalle paljon vieraampia. Eikä sinänsä ihme, sillä rotukissoja näkee ulkona edelleen hyvin harvoin. Vielä vuosi ennen Mäykysen saapumista ei henkilökunta itsekään voinut paljon kehuskella kissatuntemuksellaan, sillä tietämys rajoittui lähinnä persialaiseen, siamilaiseen ja norjalaisen metsäkissaan.


Kissan ulkoiluttaminen herättää yleensä aina paljon kiinnostusta ohikulkijoissa. Koiranulkoiluttajien kanssa jutustelu on Elliä ulkoiluttaessa kuitenkin hiukan haastavaa, sillä Ellille koirat ovat kauhistus ja pakoon kannattaa pinkoa jo hyvissä ajoin ennen mahdollista kohtaamista. Mäykynen taas ei koiria hätkähdä ja liian uteliaat karvakuonot saavat tassusta, jos eivät ymmärrä käyttäytyä riittävän sivistyneesti. Toisaalta Elli karttaa ulkona myös vieraita ihmisiä. Ehkä täällä Espoon takapajulassa ei kasva samanlaiseksi citykissaksi kuin pääkaupungin hulinassa, missä Mäykynen vietti nuoruutensa. Todellinen syy lienee kuitenkin, että Elli on kissa ja Mäykynen, hmmm... Mäykynen: kissa, joka ei ehkä aina itsekään tiedä onko se kissa, koira vai ihminen.


Vaikka ulkona onkin Ellin mielestä paljon pelottavia asioita, on sinne kuitenkin kova hinku. Aina välillä työpäivän jälkeen henkilökunta on ulkoiluttanut vain Mäykystä, sillä ainakaan toistaiseksi kahden kissan kanssa valjastelu ei onnistu yhdeltä ihmiseltä. Mäykystä taas ei oikein voi jättää ulkoiluttamatta ellei jaksa kuunnella koko iltaa herran protestihuutoa asiasta. Mäykysen mielestä ulos on päästävä vähintään kerran päivässä: vai oletteko kuulleet, että joku yrittäisi ehdottaa, että koiria kävelytettäisi vain silloin kuin henkilökuntaa huvittaa? Nyt Elli on selvästi kuitenkin saanut vaikutteita Mäykysestä, sillä tänään Mäykynen pääsi ulos ensin, kun toinen puoli henkilökunnasta jäi vielä hetkeksi täyttämään pesukonetta. Kun ulko-ovi kolahti kiinni alkoi eteisestä kuulua hirveä kiukustunut huuto. Eihän sitä auta kuin ryhtyä äänekkääseen kapinaan, jos kilttejä ja hiljaisia pikkutyttöjä muuten törkeästi sorsitaan.

9 kommenttia:

sea kirjoitti...

Eihän se Nepali niin kaukana ollut, melkein naapurissa. :D Eis vaan, hienoa kun ihmiset on uteliaita myös kissarotujen suhteen. :)

Lissu-possu kirjoitti...

Voi miten kiva kertomus ja taas huiput kuvat. Totta, että rotukissan ulkoiluttaminen on ihmisiä kummastuttava asia. Oma ragdollimme lähtee metsälenkille kanssamme irti ilman valjaita ja vastaan tulevat ihmiset hieraisevat silmiään...

pullat kirjoitti...

Niin, kilpailu ulkoiluvuorosta on tuttua täälläkin. Vuoronumerot täytyy olla varsinkin kun ulospyrkijöitä on kolme. Kaikki ilmoittavat kyllä äänekkäästi ulkoiluhalukkuudestaan! Jos vie vain yhden kissan kerrallaan ulos on varmistettava hyvä ulosnäkyvyys sisälle vuoroaan odottamaan jääville tai protestimöykkä on vielä hurjempi!(vaikkei sitä ulkoilijaa toki kauaa ehdi ikkunasta kyylätä kun jo nurkan taakse katoaa..)xD

Lily kirjoitti...

tosi kiva juttu!! en voi malttaa odottaa että pääsisi omaa kisua käyttämään lähipuistoissa ja vanhempien luona nuuksion metsissä.. kunhan sellainen kisu ensin hankitaan :D

Jenni kirjoitti...

Meillä ulkoilutetaan kahta kissaa yhtäaikaa ja yleensä se onnistuu, mutta on niitäkin tilanteita, joissa yhden fleksi on sotkeentunut kiinni puuhun ja toinen nykii omansa päässä huutaen jossain siellä 7 metrin päässä. Tai ihminen saa tuplaliikuntaa: yhden kissan kantamista ja toisen perässä kävelyä. :)

Elli kuulostaa todella reippaalta! Toivottavasti pian näemme hänestä kuvia puuroikunnassa... Kissoja ei kyllä tosiaan usein näe valjastelemassa. Vähän aikaa sitten havaitsimme valjaissa olevan maatiaisparan, joka yritti kävellä pokkana ihmsiten ja koirien seassa suositulla ulkoilupolulla. Kissaparka oli kirjaimellisesti kauhusta jäykkänä, mutta silti tuli hyvä mieli, kun näki kissan, joka a) pääsi ulos, b) pääsi turvallisesti.

Fani :) kirjoitti...

Mikshän mua aina alkaa hihityttää, ku nään Ellin ulkoilevan...? :)

mummi kirjoitti...

Useamman kissan ulkoiluttamien vuoronperään vaatisi vissiin samanlaisen vuoronumerojärjestelmän kuin on huoltoasemilla autonpesupaikalle. Ja silti toinen yrittää kiilata väliin :D
Noissa valokuvissa on tyyliä

Nunt kirjoitti...

Meillä Suvi (kissa) jää ikkunalaudalle katsomaan, kun koiran kanssa lähtee lenkille, ja kotiinjäänyt osapuoli on usein raportoinut vertahyytävän loukkaantunutta mouruntaa, joka kuulostaa siltä kuin joku vähintään nylkisi sitä.

Tasan ei käy onnenlahjat :)

Mira kirjoitti...

Ihania kuvia <3 Mäykynen on niin coolin näkönen ja Elli *looove*