Mäykysen ja Ellin elämä on palautunut normaaleihin uomiinsa. Henkilökunta on taas täysilukuisena kotona ja Ellin leikkaushaavakin on hienosti parantunut. Leikkauksen jälkeen neiti kävi kotosalla nukkumassa tokkurat pois tai tarkemmin sanottuna hillumassa bufrenorfiinieuforiansa turvin läpi yön niin ettei henkilökunta saanut juuri nukuttua. Henkilökunta ei ole aivan vakuuttunut opiaattilääkityksen erinomaisuudesta: onhan hyvä ettei kissalla ole kipuja, mutta onko hyvä, että juuri leikattu kissa riehuu ja riekkuu vailla mitään tolkkua?
Eläinlääkäriasemalla Elli oli puettu sukkapukuun, jonka annettujen ohjeiden mukaan olisi pitänyt riittää haavan suojaukseen. Henkilökunta epäili vahvasti ja pyysi mukaan myös kaulurin. Epäilykset sukkapuvun bengalikestävyydestä osuivat oikeaan, sillä jo kotimatkalla Elli ehti repiä puvun osittain pois haavan päältä. Kauluripäinen Elli sitten rymisteli pitkin kämppää läpi yön ja jopa Mäykynen näytti pelkäävän kohtuuttomalla vauhdilla koheltavaa Elliä.
Aamun koittaessa tilanne oli rauhoittunut ja joskus viiden aikaan aamuyöstä Elli saatiin vihdoin ja viimein nukkumaan. Aamupäivällä seurasikin sitten kuljetus tuttuun hovihoitolaan, jossa neidillä oli jakuva valvonta ja huolenpito. Kotiin Elliä ei uskallettu henkilökunnan työpäivien ajaksi jättää, sillä Ellin tarmolla ei varsinaisesti olisi mikään ihme, jos kauluri ei pysyisi päässä.
Kuten Hollywoodin suuret starat Ellikin siis vetäytyi luksushoitolaan toipumaan leikkauksestaan. Kun kaulurista sai viiden päivän kuluttua luopua, matkasi myös Mäykynen hoitolaan seurakissaksi. Henkilökunta oli ylityöllistetty ja puoliksi vieläpä työmatkalla, joten kissahoidon ulkoistus katsottiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Kauhukaksikko viihdytti hovihoitolan henkilökuntaa erinäisillä tempauksillaan kunnes vihdoin eilen palasi takaisin kotiinsa. Mäykynen tosin vastusti kuljetuskoppaan menoa siinä määrin, että olisi ilmeisesti mielellään jäänyt vielä hoitoon. Ei sinänsä ihme, sillä hoitolassa on viihdytystä ja virikkeitä paljon enemmän kuin kotosalla.
Kotioloihin sopeutuminen on kuitenkin sujunut vaivatta: Mäykynen kiljuu tuttuun tapaan ulos ja Elli leikkii leluhiirillä sekä tappaa kärpäsiä. Kotirintamalta ei mitään uutta.
Tekstit
13 kommenttia:
Kiva, että sylimussukka I ja II voivat hyvin!
Meillä sukkapuku kesti päällä n. 10 minuuttia, jonka jälkeen siirryttiin myös kaulukseen.
Suurta huvitusta tuotti sukkapuvun mukana tullut tuoteseloste, jonka mukaan "lemmikki tuntee siinä olonsa turvalliseksi ja lämpimäksi".
Kotirintama paras rintama. Nyt voi Ellikin keskittyä kasvattamaan massaa kastraattina ja pääsee sitä myöten eroon tirppakoostaan. Näin kertovat isot pojat... On ne neidit vaan pippurisempia kuin nuo löllykät suoraviivaiset, varsinkin pallittomat, pojat.
Tuntuu jotenkin oudolta tuo lääkitys ja varsinkin sen vaikutus. Meidän pojat kävivät pallinpoistossa pari viikkoa sitten, Fuskulla normaali toimenpide ja Ossulla piiloutuneen kiveksen poisto. Kummallakaan ei ollut mitään kaulureita tai pukuja, tosin lääkäri sanoi, että jos Ossua alkaa se haava kovasti kiinnostaa voi tehdä puvun vaikkapa sukkahoususta. Kumpikin pojista heräsi tokkuraisena ja horjuvana, vähän yrittelivät kiipeillä (Fusku bengalina tietysti enemmän), mutta parin tunnin päästä molemmat olivat niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ossun sisko Lilleke-kissa oli myös ok pari tuntia leikkauksen jälkeen eikä kauluria tai muuta suojaa tarvittu.
PS Lillekellä ja meillä on sama eläinlääkäri.
Piti vielä sanomani, että mainio kuva taas kerran. Tämä on ehdottomasti suosikkiblogini ♥
Nunt: Kauheata, me ei saatu ollenkaan sukkapuvun tuoteselostetta. Tiedä sitten osattiinko edes käyttää sitä oikein ;)
sitruuna: Kunhan massan kasvatus on maltillista, niin ok. Mutta noin pieni koko ja runsaat rasvavarastot eivät kyllä oikein sovi yhteen... Pippurisuus kuvaa Elliä hyvin, temperamenttia on ihan toiseen malliin kuin Mäykysellä, joka oli aikamoinen löllykkä jo ennen kastraatiota.
Furensic Evidence: Mäykysellä oli myös piilokivesleikkauksen jälkeen saatu opiaattilääkitys ja sillä samanlaiset sivuvaikutukset eli yletön riehunta. Ei siis käsittääkseni mitenkään poikkeuksellinen lääkitys eikä ilmeisesti edes erityisen outo sivuvaikutus (eläinlääkäriasema ja ELL oli eri, joten ei ole kyseessä edes yhden paikan poikkeava käytäntö). Mäykysen piilokiveksen ensimmäinen poistoyrityshän epäonnistui ja jouduttiin leikkaamaan uudestaan ja silloin ei enää oltu annettu opiaattipohjaista kipulääkitystä, kun ennen leikkausta mainitsin, että herrasta oli sen vaikutuksesta tullut hirveä riehuja. Niin kuulemma joskus käy ja kävi siis myös Ellille.
Tavallinen kastraatiohan on aika helppo juttu, mutta sterilaatio ja piilokiveksen poisto (jälkimmäinen piilokiveksen sijainnista riippuen) hiukan isompia operaatioita. Tiedän, että on joitain eläinlääkäreitä, jotka eivät pidä kauluria tai sukkapukua pakollisena edes sterilaation jälkeen, mutta yleensä kai kissalla on silloin antibioottikuuri estämässä tulehtumista (Elli on nyt ollut ilman antibiootteja). Ei-antibioottikuuria eikä suojausta on sellainen yhdistelmä, että itse en olisi suostunut, vaikka ELL olisi ehdottanut. Mäykysen kastraatiohaava pääsi epäonnisesti aikoinaan tulehtumaan ja siitä seurasi niin pitkä ja ikävä hoitorumba, että mitään ylimääräisiä riskejä en halua enää ottaa, vaan nyt pelataan varman päälle kaikkien leikkausten jälkeen. Elli olisi siis saanut kaulurin vaikka olisi ollut antibioottikuurikin - täällä on henkilökunnalla tiukka ja armoton hoitokäytäntö ;)
Tuo on hyvä tietää, koska elukkälääkärien käytännöt poikkeavat näköjään paljon toisistaan! Moyan steriloinnin jälkeen haavaan ei laitettu mitään suojaa, kauluri mainittiin ohimennen vaihtoehtona. Eikä annettu antibioottia. Ihme ja kumma (ja onneksi!) neiti suhtautui haavaansa lungisti eikä repinyt sitä yhtään, ja haava parani hyvin.
Ekan kissan kohdalla ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa lääkärin ohjeita... Nyt kyllä tulisi.
YLELLISTÄ että on hovihoitola! Mekin tarvittais joskus, huoh. Tai edes hovimestari, joka asuis meillä kun ihminen on pois. Ihminen nimittäin ois tosi mielellään enemmänkin pois, mutta kun ei aina kehtaa vaivata kamuja käydä hoitamassa pörrönaamoja :-/
Kyllä Elli-Neidillä on vara pieneen painon nousuun :-) Mutta Ellin vauhdilla tuo mahdollinen nousu todennäköisesti jääkin hyvin pieneksi.
Meillä Oodi the Äiskä steriloitiin kevättalvella eikä eläinlääkäri edes harkinnut sukkapuvun esittämistä vaan antoi varmuuden vuoksi tötterön kaulaan. No se oli kissan päässä ehkä neljäsosa vuorokautta ja loppuosa sairasloma-ajasta oltiin ilman. Oodi nuoli vain haavan ympärystä - ei itse haavaa. Ei- Oodi ei ole niin lääketieteellisesti valveutunut, että sen takia olisi jättänyt haavan nuolematta. Haava sai olla rauhassa vain sen takia, että se oli tikattu metallitikeillä ja törröttävät langanpäät eivät ole mukavia nuoltavia. Vanhanaikainen tapa tikata? Ehkä, mutta todella toimiva. Tosin jotkin bengalit saattavat nyppiä metallitikkjäkin pois.
Mutta haava on kaikilla kissoillani parantunut aina todella hyvin ilman antibiotteja. Varmuuden vuoksi : kop kop
taapertaja & Mummi: Ei tosiaan ollut tarkoitus väittää, että eläinlääkärit, jotka eivät neuvo käyttämään sukkapukua tai kauluria olisivat jotenkin väärässä. Luultavasti kissa nuolee haavaa aika vähän ja tulehduksen riski on pieni. Mutta koska kissa varmasti nuolee sitä (koska kissat normaalistikin nuolevat turkkiaan), niin tulehduksen riski kuitenkin lisääntyy verrattuna täydelliseen nuolemattomuuteen. Ehkä minimaalisesti, mutta kuten todettua, meillä henkilökunta on Mäykysen haavaongelmien jäljiltä vainoharhainen tässä asiassa ;)
Se sukkapuku piti erikseen ostaa, mutta ei sieltä olisi edes kupolia saanut leikkauksen päälle ilmaiseksi. Ehkä Suvia otti päähän se, että sukkapuku oli tarkoitettu chihuahualle. Ainakin semmosen kuva oli paketissa...
Hauska postaus! Olen monesti ihmetellyt ragdollimme (tyttö) sterilointia - ei tikkejä, ei sukkapukua, ei kauluria. Haava oli liimattu reunat vastakkain ja se piti ja pysyi. Lääketokkurasta selvittyään kaikki oli kuin ennekin eikä mikään voinut hillitä tavallista menoa ja meininkiä...
Aikasten maireat ilmeet Mäykyläisillä! Lienevät kuitenkin onnellisia kotiinpaluunsa johdosta :)
Lähetä kommentti