Mäykynen sai tänään vihdoin ja viimein pidemmän fleksin. Viime ajat herra on joutunut sinnittelemään onnettomalla viiden metrin fleksillään, kun Elli-mokoma on ominut Mäykysen vanhan seitsemänmetrisen taluttimen. Mäykysen ulkoilu on nykyään hiukan ennalta-arvattavampaa ja tasatahtisempaa kuin Ellillä, joten siksi henkilökunta on hyväksynyt kyseisen fleksiasian, vaikka Mäykysen mielestä tämä tietysti on ollut huutava vääryys. Elli kuitenkin spurttailee niin yllättäen ja pomppii suunnilleen joka toisessa matkalle osuvassa puussa, että viisi metriä fleksiä loppuu jo ennen kuin neidin ryntäys on ehtinyt kunnolla alkaakaan. Nyt pitäisi molemmilla kuitenkin olla narussa riittävästi mittaa hyppiä sinne sun tänne ellei Elli sitten suuntaa barrikadeille hävittyään nyt Mäykyselle kokonaisella metrillä.
Mäykyselle hankittiin uusi S-koon Flexi Comfort Long 1, jolla on pituutta jopa kahdeksan metriä. Kyseistä mallia olisi saanut myös pinkkinä, mutta henkilökunta onneksi tajusi olla nolaamatta Mäykystä ja tyytyi herrasmiehelle sopivaan musta-harmaaseen malliin. Fleksihyllystä henkilökunta bongasi nyt ensimmäistä kertaa myös kissoille suunnitellun kissafleksin. Tosin ei se pienestä koirafleksistä tainnut poiketa muuten kuin paketin tekstien puolesta ja ongelma oli, että kissafleksin suunnittelija ei ollut nähtävästi tajunnut kissojen ulkoilusta yhtään mitään. On toki ihan järkevää ja perusteltua, että kissoille suunniteltu fleksi on pieni ja kevyt, mutta että sillä on pituutta huimat kolme metriä? No, ehkä sellaiselle kissatyypille, joka kyhjää koko ulkoilun yhdessä puskassa tämä on riittävästi, mutta muille kissoille kannattaa kyllä jatkossakin ehdottomasti ostaa koirafleksi ja mielellään pidemmänpuoleinen sellainen. Nauha- vai nyörimalli, se on sitten ihan makuasia. Meillä molemmat ovat toimineet hyvin, mutta pienet nauhafleksit ovat maksimissaan viisimetrisiä, joten siksi meillä aktiivikäytössä on molemmilla nyt nyörimalli.
Kuvassa Mäykysen ja Ellin fleksivalikoima. Ylinnä on henkilökunnan vuoden takainen heräteostos: Flexi Fashion, kolmimetrinen edustusfleksi, joka tosin ei ole vielä koskaan ollut käytössä. Oikealla on Mäykysen uusin, vasemmalla Ellin seitemänmetrinen (Flexi Classic Long, S) ja alinna Mäykysen ihan ensimmäinen viisimetrinen nauhafleksi (Flexi Classic Compact, S).
6 kommenttia:
Huh! Kyllä ollaan Mäykysen puolesta iloisia, ettei ihan pinksuja tullut sentään :)
No, saihan Mäykynen sentään metrin enemmän flexiä palkkioksi kun malttoi antaa pikkusysterin omia omansa :) Meille riittää tuo viiden metrin 'classic', olen nimittäin sen verran hermoheikko ulkoiluttaja etten halua päästää näitä kovin kauas kun tiedän että halutessaan tai säikähtäessään pääsevät kyllä valjaista irti jos tarpeeksi haluavat.
Meillä on molemmilla kissoilla vain kolmemetriset, kun eläinkaupan myyjä silloin totesi, että pidemmät saattavat olla liian raskaita kissalle. o_O Pitäisi kyllä ostaa uudet. Anoppilassa ulkoillaan aina viisimetrisellä koiran flexillä eikä ole kyllä kissoilla ollut mitään vaikeuksia päästä eteenpäin.
Hmm.. itsekin olen myös tuskaillut 3-metrisen fleksin kanssa. Kun myyjä tosiaan kertoi pidempien olevan liian raskaita. Mutta ovatko ne tosiaan raskaita?
Ei meillä ainakaan fleksin raskaus ole kummallakaan ongelma. Ehkä jos kissa on todella arka ulkoilija tai ei vielä ole sopeutununt kunnolla valjaisiin niin sitten raskaus voisi olla ongelma. Meillä aluksi Ellillä pidettiin fleksiä löysällä (lukkoasennossa), kun neiti vähän vierasti valjaita. Mäykynen taas on alusta asti kulkenut kuin hyöryjyrä ja herralle ei varmasti edes joku 30 metrinen XL-fleksi olisi liian raskas.
Ei meillä kyllä yksikään kissa ole fleksiä arastellut vaikka pisin on 8 metriä. Ja kaksi on vielä totutettu aikuisiällä ulkoiluun. Nuo tykkäävät eniten siitä pisimmästä kun saa rauhassa poukkoilla. Mistäköhän tällaiset jutut lähtevät liikkeelle, vaikea uskoa että yksikään kissa ei nopeasti tottuisi pitkään fleksiin, jos valjasteluunkin tottuu... Jonkun eläinkaupan koulutuspäivillä joku noin väittänyt ja sitten se on totta...
Lähetä kommentti