tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kiljuva hiirikorvike


Viime viikon aikana Elli sai postia kasvattajaltaan Miralta. Tai onneksi lähetys oli osoitettu henkilökunnalle, sillä jostain syystä postitäti halusi nähdä paketin noutajan henkilötodistuksen. Mitäs sitten olisikaan tehty, jos lahja olisi osoitettu suoraan Elli-neidille? Käyty Ellin kanssa Postin tiskillä ja näytetty neidin rekisterikirjaa? 

Hiirulainen oli korvike lomavaanijalle, jonka kurja ja tylsä henkilökunta ei halunnut nähdä hiiren surmaa, vaan päästi vikisijän karkuun Ellin nenän edestä. Suorastaan törkeä rikkomus kissuutta vastaan. Onneksi BunBun The Bunny pupuhiiri tuli paikkamaan Ellin kokemaa vääryyttä.


Ellistä pitkin poikin lattioita huristeleva ja samalla hysteerisesti hinkuva pupuhiiri oli aluksi hiukan pelottava. Kieltämättä kyllä kannattaakin suhtautua varauksella hiireksi naamioituneeseen pupuun, jolle on kuitenkin unohtunut pupun häntä. Ja se ääni, sitä on vaikea edes sanoin kuvailla, mutta ennemmin johonkin vastaavaan huutoon voisi törmätä hullujenhuoneella kuin hiirimetsällä. Ehkä näistä mieltä järkyttävistä seikoista johtuen pakettiin olikin merkitty: Ei sovellu alle 3-vuotiaille. Onneksi Mäykynen riensi apuun ja kävi välittömästi tekemässä tuttavuutta pupuhiiren kanssa: herrahan on jo reippaasti yli kolme, joten mitäs sitä turhia arastelemaan.  


Mäykysen leikki-into on yleensä hyvin lyhytaikaista ja niin nytkin. Kun pupuhiiren takamus oli haisteltu ja otukselle oli annettu pari takajalkapotkua olikin aika mennä kauneusunille. Harmi vaan, että mokoma kiljuva pupuhiiri yritti ihan väen väkisin tunkea suuhun.


Seurattuaan tilannetta hetken takavasemmalta Ellikin uskalsi tulla ihmettelemään pupuhiirtä. Alku oli varovaista täppäilyä ja selvästi otuksen ääni oli Ellin mielestä edelleenkin epäilyttävä. Mutta kyllähän pupuhiiri sitten lopulta aika pahasti turpiinsa sai. Hyvää harjoitusta, jos joku päivä valjaslenkillä sattuu pupuhiiri kävelemään vastaan, niin tietää sitten ettei otus ole yhtään niin vaarallinen kuin mitä ääni antaa ymmärtää.  


Pupuhiiren julma loppu.

4 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Hoh, onneksi voititte lopulta tuon mekastavan ja vaarallisen pupuhiiren! Reippaasti tehty!

ella kirjoitti...

Huh, kasvattaja arvelee Ellin varmaan olevan melkoinen karpaasi, kun lähettelee pikkuneidille moisia lapsilta kiellettyjä pupuhiiriä! Onneksi herraskissamainen Mäykynen pehmitti p-hiiren valmiiksi, jotta Elli saattoi antaa lopullisen turman iskun :D

Anonyymi kirjoitti...

Itsekseni aina hykertelen, kun lueskelen Mäykysen ja Ellin blogia. Upeita kuvia ja hauskaa kerrontaa, niin bengalimaista!

T: innokas lukija :)

Anonyymi kirjoitti...

No johan oli taistelu! Elli VS pupuhiiri. Mitäköhäm katalia suunnitelmia, sillä pahis puphiirellä oli? Varmaan vallata kaapin päällä oleva tila, ja värvätä pehmolelut orjikseensa. Onneksi superkissat Elli ja Herra Mäykynen, arvasivat tämän pahat suunnitelmat ja estivät ne! Toivottavasti se paha pupuhiiri ei enää palaa! Jos palaisikin niin Elli ja Herra Mäykynen kyllä näyttäisi sille taivaan merkit! Olen siitä 1000% varma :-D!