Väsyneet valjastelijat

Jokunen viikko sitten Mäykynen ja Elli olivat henkilökunnan kanssa pitkällä valjastelureissulla. Kierrettiin tavallistakin pidempään niin katuja kuin pusikkojakin ja lopulta kaksikko taisi olla jo sen verran väsähtänyt, että molemmat tulivat oma-alotteisesti sisälle. Lenkin jälkeen henkilökunta alkoi valmistaa itselleen salaattilounasta. Siinä sitä kahdestaan hääräiltiin keittiössä ja jossain vaiheessa ääneenkin ihmeteltiin, että taisi tosiaan olla rankka lenkki, kun molemmat kissat ovat ihan hipi-hiljaa. Nukkumassa varmaan.

Ruoka saatiin melkein valmiiksi ja henkilökunta lähti kattamaan ruokailuvälineitä terassille. Terassilla sydän taisikin sitten jättää pari lyöntiä väliin, sillä henkilökunta huomasi tuijottavansa avonaista terassilasiovea. Sekunnin murto-osassa henkilökunta osasi myös yhdistää avonaisen oven ja poikkeuksellisen hiljaisuuden. Niin varmaan kissat missään nukkumassa olivat, todella usein ne hengalilevat lasitetulla terassilla ja olisi suorastaan ihme, jos Mäykynen ja Elli eivät olisi tajunneet hyödyntää avoimien lasien päiviä. Lasi oli jäänyt auki, kun valjastelemaan oli tänään lähdetty terassin kautta, mutta palattu etuovesta. Mikäs siinä on kissojen tyytyväisenä juosta sisälle, kun voi yhdestä ovesta tulla sisään ja toisesta tallustella hetkeä myöhemmin ulos.

Elli on karannut kerran aikaisemmin avonaisesta ovenraosta ja Mäykynen pari kertaa oven raosta ja kerran herra on tainnut päästä valjaista irti. Jokaisella kerralla henkilökunta on kuitenkin nähnyt tilanteen ja itsenäinen ulkoilija on nopeasti saatu palautettua sisälle tai valjaisiin. Nyt tilanne oli kuitenkin paljon huolestuttavampi, koska henkilökunta laskeskeli, että kaksikko on saattanut saada jo reilun kymmenen minuutin etumatkan omatoimiulkoilulleen. Epäiltiin, että Elli ei ehkä uskaltaisi lähteä yksin kovin kauas ja onneksi tämä pitikin paikkansa, sillä suunnilleen heti henkilökunta huomasi neidin kurkkivan uteliaana terassilaudoilla olevan grillin takaa. Huh helpotusta, ainoastaan Mäykynen olisi siis jossain omatoimiseikkailemassa.

Henkilökunnan toinen silmä vahti Elliä ja toinen yritti kartoittaa, josko Mäykysen olinpaikasta olisi jotain vihjeitä. Hämmästys oli suuri, kun herra itsevarmaan tapaansa käveli häntä kaarella keskellä takapihan nurmikkoa ja rauhallisesti tutkaili ympäristöään. Herra käytiin sitten yksinkertaisesti nappaamassa kainaloon, sillä Mäykynen on kulmakunnan kingi -elkeistään huolimatta sellainen sylimussukka ettei paljon helpompaa pyydystyskohdeta pysty keksimään. Elli oli haastavampi tapaus, koska neiti vihaa sylissä oloa ja grillin takaa kurkkivalle karkurille ei haluttu järjestää mitään hepulikohtausta, joka ehkä saisi neidin vain juoksemaan kauemmas. Niinpä apuun haettiin raksupussi ja muutaman raksun avulla neiti porhalsi innokkaasti takaisin terassilasien sisäpuolelle.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Henkilökunnalla ei ole edelleenkään tietoa oliko kaksikko hengannut koko ajan pienellä takapihalla vai oliko omatoimiulkoilu ulottunut pidemmällekin. Ellin osalta tuskin, mutta Mäykysen suhteen on vaikea sanoa oliko herra jo paluumatkalla lähimetsäkierrokseltaan vai oliko edeltänyt kävelylenkki ollut kuitenkin sen verran rasittava, että takapihahengaus oli riittänyt tällä kertaa. Joka tapauksessa reissun jälkeen laskeutui taloon taas hiljaisuus, sillä kaksikko painui nukkumaan — tällä kertaa ihan oikeasti.