Iau — huuto vapaudelle

Erään naapurin kohta kaksivuotias lapsonen on Ellin ja Mäykysen suuri fani — tai tarkemmin ottaen yksi heistä. Tällä seudulla asuu paljon lapsiperheitä ja Mäykysellä ja Ellillä riittää ihailijoita välillä vähän liiaksikin. Mäykynen on hyvin kärsivällinen fanilaumojaan kohtaan, mutta Elliä ihailijat lähinnä pelottavat, sillä niistä lähtee outoja ääniä ja ne tekevät myös arvaamattomia liikkeitä. Erittäin epäilyttäviä siis.

Tällä kyseisellä kaksivuotialla on kuitenkin helppo reitti omalta takapihaltaan Mäykysen ja Ellin takapihalle. Tätähän pitää tietysti hyödyntää ja säännöllisen epäsäännöllisesti tenava karkailee tervehtimään terassilla hengailevia kissoja. Pikkupojan tulon yleensä kyllä kuulee, sillä jo hyvän matkan päästä hän tervehtii Elliä ja Mäykystä Iau, Iau -huudolla. Vierailuista ei ole ollut mitään haittaa ja henkilökunnasta on ollut lähinnä huvittavaa seurata, kuinka joku voi innostua kissoista niin kovasti.

Näin kesäaikaan henkilökunta pitää usein terassin ovea raollaan, jotta Elli ja Mäykynen voivat rampata sisään ja ulos mielensä mukaan ilman että henkilökunnan tarvitsee koko ajan toimia portsarina. Terassi on ympäröity liukuvilla lasiovilla, joten kahdestaan ollessaan kaksikolla ei ole pääsyä terassille, sillä kuka tahansa pihalle eksynyt ohikulkija voisi muuten halutessaan helposti poimia kissat ja asunnon muun omaisuuden matkaansa tai päästää Ellin ja Mäykysen karkuteille.

Eräänä päivänä Elli ja Mäykynen olivat taas terassilla ja henkilökunta luki lehteä olohuoneessa. Iau-huuto kertoi pikkunaapurin tulleen taas tervehdyskäynnille, mutta henkilökunta ei antanut tämän häiritä omaa lehdenlukuaan. Niin, ei ennen kuin henkilökunta sivusilmällään huomasi yhden terassin lasin liukuvan syrjään: silloin tuli kiire. Aiemmin olemme kuvitelleet, että lasiovet ovat noin pienelle liian raskaita siirreltäviä, mutta eivät sitten nähtäväsi olleetkaan.

Normaalisti Elli ja Mäykynen ovat aina norkoilemassa vieressä, jos henkilökunta itse availee laseja kulkeakseen niistä sisään ja ulos. Nyt kaksikko oli kuitenkin onneksi niin kauhuissaan yllättävästä ihailijavisiitistä, että kumpikin vain kyhjötti terassin takimmaisessa nurkassa. Edes ulos jatkuvasti hinkuva Mäykynen ei ollut ehtinyt tajuta liittoutua pienen vapauttajansa kanssa. Karkumatkoilta siis vältyttiin ja pikkuihailijalle selitettiin, ettei laseja saa avata etteivät kissat karkaa. Poika kuunteli tarkkaavaisesti ja poistui sitten lentosuukkoja lähetellen. Viestin perillemenon tai pikkupojan muistin pitävyyden varaan ei ehkä silti kannata liiaksi laskea, joten tästä lähtien ollaan entistä varovaisempia. Pohdinnassa on myös jonkinlainen lukkosysteemi liukuoviin, mutta mahdollinen toteutustapa on vielä hämärän peitossa.