Katastrofi! Herra Mäykysen valokuvaaja on ottanut virkavapaata. Oikeastaan jo tovi on menty kaikenlaisten epämääräisten räpsyjen ja varastokuvien turvin, mutta nyt pitää pärjätä ilman, sillä vaikka kirjuri osaakin käyttää kameran automaattiasetuksia, on kuvan siirtyminen kamerasta blogiin vielä hiukan hämärän peitossa. Mäykynen on toki harkinnut uuden valokuvaajan palkkaamista, mutta valitettavasti herran tuloilla tämä aie on kaatunut taloudelliseen mahdottomuuteensa. Ankarasta protestoinnista huolimatta Mäykynen on siis joutunut tyytymään kohtaloonsa ja lukijat saavat nyt hetken seurata kuvatonta blogia. Herran mielestä on silti aivan uskomatonta, että henkilökunnalla voi olla tärkeämpääkin tekemistä kuin blogista huolehtiminen: täysin työlleen sitoutumatonta ja vetelää porukkaa, mutta minkäs teet.
Muuten Mäykysen ja Ellin elämä on kutakuinkin ennallaan. Tosin pari päivää sitten henkilökunta, se ei-kiireinen puolikas siis, pysähtyi katsomaan Mäykysen vyötärölinjaa. Ihan kuin osa hartiaseudusta olisi hiukan valahtanut. Niinhän siinä sitten kävi, että Mäykynen kiikutettiin vaa'alle ja tulos oli 5,6 kg. Pentuajan jälkeen Mäykynen on painanut 5,2-5,3 kg ilman heilahduksia mihinkään suuntaan. Lihaksista ja timmistä vartalosta on aina tullut näyttelyissä kehuja. Mäykysen mielestä henkilökunta valittaa taas täysin turhasta. Herran näyttelyurahan julistettiin loppuneeksi, joten so what? Ketä se haittaa, jos kotikissa on jotain muutakin kuin luuta ja nahkaa?
Henkilökunnalla kuitenkin välähti ja nyt selvisi, miten ihmeessä 2,8 kg painava Elli-neiti syö päivässä 350 g märkäruokaa. On syytä epäillä, että Mäykynen on käynyt avokätisesti auttamassa Elliä ruokalautasten tyhjennyksessä. Onhan toki huomattu, että Mäykynen käy usein syömässä Ellin jämät, mutta ilmeisesti niitä jämiä on ollut sitten hiukan enemmänkin.
Jotta ei ihan liioiteltaisi, niin todettakoon ettei Mäykynen vieläkään läski ole. Alkuperäistä painoa ei oikastaan ole edes syytä tavoitella, mutta matkaa kohti kuutta kiloa on myös turha jatkaa. Nyt ruokalautasvalvontaa onkin tehostettu ja herran mässäilypäivät ovat luetut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
Eiks ookkin kummallisia noi palvelijat? Juu ja ehdottomasti vetelää porukkaa, että ne kehtaa! Siis sun paprazi on ruvennu vetään lonkkaa? Ja sitte, sanovat sun ruvenneen läskiintymään, just niin niitten tapaista touhua, vaik niitten tehtävähän on vain täyttää meidän toiveemme ja viipymättä! Sun on nyt sanottava painava sanasi tästä pöyristyttävästä toiminnasta, ei ne muuten mene järjestykseen!
Jos yhä asuisin Espoossa, ilmoittautuisin hetimiten Herran uudeksi hovikuvaajaksi!
Ei hätiä, me osataan katella noita vanhojakin kuvia! Ne on ihan yhtä hyviä kuin ennenkin!
Sit noista ruuanjämistä. Tietenkään ei saa heittää hukkaan vaan kissaan, hehehe! Eihän niitä ikinä tarpeeks oo. Mäkin oon vaan laihtunut ja laihtunut tässä vuosien mittaan. Vetskut taputtaa käsiään, mut ne onkin ihmisiä ja siten kyvyttömiä arvioimaan just mitään oikein.
Mitä, Mäykynenhän on edelleen suorastaan hintelä! Sanoo Eppu, 5,85 kg... (ja mau oli se elegantti rotu...)
Meillä ei ole edes uskallettu punnita Seppoa vielä. Jämsän näyttely lähenee uhkaavasti, mutta poika vaan pysyy pläskinä. Kaiken lisäksi palvelijan hermoja koetellaan jatkuvalla nälkäulinalla ja ovien paukuttelulla - meillä totta vie tiedetään kun Seppo on laiharilla!
Kyllä ilman kuviakin on piristävää lukea Mäykysjuttuja. Olikin tässä muutama stoori luettavana kun olen netittömässä saaressa kesän, välillä mantereella piipahtaen. Kiva tulla sitt tänne lukemaan mitä kaksikko on touhunnut.
Lähetä kommentti