Päivänä eräänä henkilökunta päätti tempaista ja lähteä ulkoilemaan Mäykysen ja Ellin kanssa samanaikaisesti. Henkilökunta oli siis vain puolivahvuinen eli yksi ihminen, kaksi flexiä, kaksi kissaa. Ulos päästiin ongelmitta ja pihalla kaikki eteni sujuvasti. Välillä Elli hiukan hidasteli, mutta pysyi kuitenkin perässä. Kahden kissan samanaikainen ulkoiluttaminen tuntui jo ihan loistoidealta. Pieni takaisku meinattiin kokea, kun Ellin hoputtamiseen keskittynyt henkilökunta huomasi, että Mäykynen oli innoissaan kaivamassa pissakuoppaa pihan nurkkaan kipattuun uuteen hiekkalaatikkohiekkaan. Valitettavasti unelmien vessalaatikko jäi herralta kuitenkin testaamatta, sillä henkilökunta ehti hätiin ja julmasti potki kuopanalun piiloon.
Koska suurempia ongelmia ei ollut, päätettiin matkaa jatkaa läheiselle kävelytielle. Riporinnan kissakaksikko eteni kävelytien reunaa. Henkilökunta toivoi hartaasti, ettei vastaan tulisi a) mopoja eikä b) koiria. Mäykynen ottaa jalat alleen aina pärisevän kaksipyöräisen kurvatessa liian läheltä. Elli taas pelkää kaikenkokoisia koiria ihan kuollakseen. Jopa Ellin kokoinen chihuahua saa neidin paniikin partaalle, vaikka etäisyyttä olisi parikymmentä metriä.
Ei tullut mopoja eikä koiria, mutta kaksikon kiinnostuksen kohteet alkoivat huolestuttavasti vaihdella. Elli tahtoi oikealle haistelemaan ruohotupsua ja Mäykynen ryntäsi vasemmalle kimalaisen perään. Henkilökunta tunsi itsensä pahimmaksi mahdolliseksi flexiterroristiksi seistessään itse keskellä kevelytietä fleksinarujen tehokkaasti blokatessa ohitusmahdollisuudet molemmilta puolilta. Onneksi yhtälöön ei lisätty kilpapyöräilijää eikä edes sauvakävelijää, vaan kissat saatiin onnellisesti taas samalle puolelle väylää.
Tässä vaiheessa henkilökunta päätti, että yleisen turvallisuuden takaamiseksi ja henkilökunnan hermojen suojelemiseksi oli aika kääntyä kotia kohti. Jotta ei aivan tylsäksi menisi, niin paikalle sentään saapui utelias koiranulkoiluttaja, joka innokkaasti kyseli kissoista. Henkilökunta sai viime hetkellä valjaistaan peruuttavan Ellin kaapattua syliinsä ja joutui räpiköivä pikkukissa sylissään pahoittelemaan, ettei nyt juuri valitettavasti ehtinyt enempää jutella. Kiitos koiralle, joka ei haukkunut - siitä tuskin enää olisi selvitty.
Onnellisesti päästiin melkein kotinurkille, kunnes vastaan tuli kaksi kissoista kiinnostunutta pikkutyttöä. Silityslupaa kysyttiin ja henkilökunta antoikin tyttöjen silittää Mäykystä, koska herra on aina suhtautunut vastaantulijoihin suopeasti. Virhe. Mäykynen sai suunnattoman paniikkihepulin ja häntä pörrössä lähti pakenemaan tulosuuntaan. Henkilökunnan keskittyessä Mäykyseen, olivat pikkutytöt tietysti siirtyneet silittämään Elliä, joka kuulemma ei ollutkaan yhtään niin pelokas kun se toinen. Kiva juttu, kiitos ja näkemiin, nyt kissojen tosiaan pitää jatkaa matkaa. Joskus ihmeitäkin näemmä voi tapahtua ja kriittisellä hetkellä pikkusintti ylsi aivan loistavaan suoritukseen.
Kotipihaan päästiin ja pihaistutuksista juttelemaan tullut naapuri ohitettiin vauhdilla. Elli juoksi kerrankin sisään aivan vapaaehtoisesti ja henkilökunta jäi ulos vielä Mäykysen kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin? Niinhän sitä luulisi, mutta sitten naapurin 1,5 v tenava äkkäsi ihanan Mäykysen. Tapojensa vastaisesti herra paineli kiireellä karkuun ja kurvasi kävelytielle. Tänään ei kuitenkaan ollut Mäykysen päivä. Rauhallinen lenkki loppui ennen kuin alkoikaan, sillä ensimmäisessä mutkassa vastaan pöristeli mopo. Herra teki täyskäännöksen ja henkilökunnan ihmeeksi juoksi suorinta tietä kotiovelle: nyt riitti tämä kauhujen ulkoilu!
Mäykysen mielenterveyden järkkymisestä huolestuneille tiedoksi, että uloshuuto alkoi uudelleen jo samana iltana. Seuraavana päivänä rämmittiin herran kanssa metsässä vesisateessa. Rauhallista.
Tekstit
15 kommenttia:
Kuva vaikutti luetun ymmärtämiseen ja otsikosta tuli "taidemulkoilu". Hoituu näiltä otuksilta varmasti sekin.
Olipas seikkailu-ulkoilu. Ehkä kuitenkin kannattaa varata kaksi henkilökuntalaista ulkotilanteisiin.
Aika rohkea teko lähteä kahden kissan kanssa ulos! Vau. Meillä ei ole kokeiltu edes 2 aikuista + 1 lapsi + 2 kissaa -yhdistelmää, koska vauhtia varmasti riittäisi enemmän kuin tarpeeksi... Tosin eihän sitä tiedä ennenkuin kokeilee :)
Hui, hankalan kuuloista! Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaikki saatiin kotiin ja Mäykynen halusi heti ulos. :)
Meillä ulkoillaan kahden kissan ja yhden ihmisen voimin useinkin, mutta me asummekin lähes autiossa paikassa. Silti välillä ongelmia syntyy, jos kissat lähtevät eri suuntiin ja onnistuvat venyttämään flexinsä äärimittaan. Siinä sitten seisot keskellä linnunpelättinä ja toivot, että jompikumpi kissa tulisi lähemmäs. Niinpä yritänkin aina pysytellä toisen kissan lähellä ja varoa, etteivät fleksit olisi ihan maksimimitassa. Meillä usein Toto vain istuu ja kökkii ja ihmettelee, joten välillä pitää kaapata Toto kainaloon ja ulkoiluttaa sylikissan kanssa Cisua, joka taas on aina valmis painelemaan vaikka maailman ääriin.
Hienoa, että Elli ymmärsi, mitä häneltä tarvitaan (silityssuopeutta) kriittisellä hetkellä! :)
Minäkin luin ensin että "taidemulkoilu", enkä ollut edes kummastunut kun kuvakin sopi otsikkoon ihan hyvin. :)
Taidemulkoilu tosiaan riitti ja tästä lähtien valjastelemaan otetaan vain yksi kissa per henkilö. Pitihän sitä kuitenkin kokeilla, kun välillä saa lukea sellaisistakin superihmistä (tai kissoista?) jotka ulkoilevat kahden kissan kanssa. Ehkä vaatimuksena tosiaan olisi, että silloin asuisi jossain korpimetsän perukoilla.
Itselleni on tulossa kaksi vuoden ikäistä kissaa ja pitää alkaa totuttamaan niitä ulkoiluvaljaisiin kunhan ensin kotiutuvat tänne. Tandenmulkoilua siis tiedossa täällä suunnalla myös ;)
Extreme urheilut kullakin ;) Ei meillä toimisi, varsinkin kun Gaston istuu monta minuuttia hievahtamattakaan... ja Mici saalistaa lintuja, tai siis yrittää.
Heippistä molemmille! Ei mahda mitään, vaan jälleen on pakko mainita tuo Ellin ihana aina yhtä äimistynyt katse! Onko sillä aina silmät selällään ja ymmyrkäisenä? Ei siinä mitään vikaa ole, mutta se vaan on niin liikuttavan näköinen, kun taas Mäykynen on itse tyyneys ainakin ilmeeltään!
Heh, ei mitään toivoa, että Ramses ja Zeus voisivat ulkoiluttaa yhtä palvelijaa kimpassa. Ulko-oven auetessa toinen pinkaisee vasemmalle ja toinen oikealle eli kaksi palvelijaa tarvitaan! Minunkin silmissäni näkyi otsikkona ensin Taidemulkoilu - hassua. Liikaa aurinkoako?
Susanna&samina: Kyllähän Elli on usein silmät selällään, vaikka toki neiti välillä nukkuukin tai muuten ottaa rennommin :) Ilmeet kuvaavat aika hyvin myös kaksikon luonne-eroja: Mäykynen on viilipytty Elliin verrattuna, jolle taas koko maailma tuntuu olevan ihmetyksiä täynnä.
Meilläkin on kerran kokeiltu taidemulkoilua ja jäi muuten ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Toinen kissoista hivuutteli hiljakseen eteenpäin ja toinen säntäili ihan minne sattuu - aivan liian extreme-laji meille. =)
Onneksi teilläkin selvittiin seikkailusta ehjin nahoin!
Vatsalihakset kipeinä ja vahingoniloisena lueskelin tande-mulkoilua, on niin samankaltaista tarinaa kun meidän Piun ja Maunkin kanssa. Lisäisin tuohon litaniaan vielä reippailumusiikin joka kuuluu näin: "Piiiuuuu tule tule tule, reippaasti joo, Mauuuuu tule tule tule, reippaasti joo, Piiuuu joko tuut, Maaauuuu joko tuut - tulisitko kultsi jooko? Eikö vielä, no Piuuu odota vähäsen Mauuu tuu jo.... " jne kertosäkeenä. ;-)))))
Vain yhtä kerrallaan ulkoiluttaneena keksin kiinnittää flexin kädensijan karbiinihaalla farkkujen vyönlenkkiin. Tästä oli se ilo, että kissa pysyi kiinni - mutta kädet olivat vapaat. Itse hyödynsin tätä lukemalla kirjaa samalla kun flexin toisessa päässä nuuskittiin heiniä tai rämmittiin pensaissa, mutta oli siitä kyllä hyötyä, jos piti tehdä nopea syliinkaappaus, flexin kahva vaikeuttaa tarttumaotteita kummasti.
Tuo olisi kyllä houkuttelevan kuuloinen vaihtoehto, mutta meidän kaksikolla on sen verran reippaasti vauhtia ulkoiluissa, että henkilökunta ei taitaisi uskaltaa lukea kirjaa siinä sivussa. Mäykysen ja Ellin kanssa ulkoillessa tuntuu, että oleellisinta on pitää sormi valmiina fleksin stoppipainikkeessa ja sylikaappauksia meillä ei sitten oikestaan ikinä tehdäkään.
Lähetä kommentti