maanantai 23. marraskuuta 2009

Mäykyjä Turuus

Tuomarista viis! Mäykynen tietää, että kameraan kuuluu katsoa.

Lauantaiaamuna Mäykysellä oli aikainen herätys, sillä jo kello kuusi piti auton nokka suunnata kohti Turkua ja Turokin kissanäyttelyä. Kerrankin oli niin päin, että henkilökunta sai herättää Mäykysen ennen kuin Mäykysen sälekaihtimien rämppäys ja aamupalan vaadinta alkoivat.

Automatkat eivät tunnetusti ole Mäykysen suuressa suosiossa. Yleensä Mäykynen on matkaillut vain pääkaupunkiseudun läheisyydessä ja edellisestä parin tunnin ajomatkasta on jo yli vuosi aikaa. Henkilökuntaa hiukan epäilytti, jaksaako Mäykynen huutaa koko matkan. Turha pelko, kaksi tuntia maukumista sujui paremmin kuin hyvin ja vielä paluumatkallakin herra jaksoi olla äänessä.

Näyttelyyn valmistautuminen oli taas aloitettu hyvissä ajoin, sillä uudet verhot, joiden piti valmistua jo edelliseen näyttelyyn saatiin valmiiksi perjantai-illalla. Syy myöhäiseen valmistumiseen oli, että niiden ompelukin aloitettiin vasta perjantai-illalla. Turha tehdä asioita liian aikaisin. Koska puolen yön maissa henkilökunta halusi nukkumaan, päätettiin verhojen sidontanauhojen ompelu jättää automatkalle, koska siinähän olisi hyvää aikaa toisella ommella. Näin jälkikäteen täytyy kyllä myöntää, että väitteissä ompeluun tarvittavista hyvistä valaistusolosuhteista on jotain perää. Helsingin ja Turun välisellä moottoritiellä on melkolailla säkkipimeää marraskuisena aamuna. Olihan siellä aina ajoittain liittymiä, joissa oli muutama katulamppu. Niiden valossa sai aivan mainiosti pujotettua langan neulaan ja sitten vain sokko-ompelua pimeässä. Ompelujälki ei ehkä kestä kovin läheistä tarkastelua, mutta onneksi nämä eivät olleetkaan mitkään käsityömessut.

Näyttelyssä Mäykynen pääsi jo heti kymmenen aikoihin tuomari Martti Peltosen pöydälle. Pitkästä automatkasta kiukustunut Mäykynen sähähti tuomarille heti aluksi, mutta muisti sitten kuitenkin käytöstavat ja loppu arvostelu menikin ihan asiallisesti. Taas oli plussaa lihaksista ja rakenteesta ja miinusta turkin kuvioista ja kontrastista eli ei mitään uutta. Näin viiden näyttelyn jälkeen täytyy todeta, että selvästi tuomareiden havainnoissa on paljon yhtäläisyyksiä, vaikka aina välillä joku tuomari onkin osannut yllättää ihan omalaatuisilla lisätulkinnoillaan. Mäykynen sai ensimmäisen CAPIB-sertinsä, mutta siihen jäivät Mäykysen näyttelemiset tällä kertaa. Bengaleille yleisesti päivä oli hyvä, sillä Lion (SC Apelhuset's Le Roc), Bertta (SiruCat's Esperanza) ja Haru (Satulinnan Casanova) etenivät paneeliin asti.

Mäykysen näyttelemiset alkavat olla pulkassa, sillä vielä yksi suomalainen serti ja vastassa on sertijumi ja asiaa FIFe:n näyttelyihin ei enää ole ennen ulkomaansertiä. Mäykysen matkus- ja näyttelyinnolla ei kuitenkaan ole mitään järkeä ulkomaille lähteä, kun herra ei titteleitä mihinkään tarvitse eikä herran elämä muuttuisi miksikään, vaikka siitä joskus International Premier tulisikin. Mahdollisesti käymme joskus kokeilemassa millaista on näytteleminen TICA:ssa, FIFe:n kilpailevassa kissajärjestössä ja ehkä joskus vielä jostain lähinäyttelystä yritämme saada viimeisen sertin, mutta katsotaan nyt.

Turokille kiitos hyvin järjestetystä näyttelystä: oli paras, missä olemme tähän mennessä käyneet. Mäykynen tosin itse suosii mielummin lähinäyttelyitä. Lisäplussaa vielä, jos näyttelyyn pääsee kokonaan ilman autoa ja jos mahdollista, niin valjastellen ilman kantokoppaa.


Näyttelykuvia galleriassa.

11 kommenttia:

luolaleijona kirjoitti...

Onnea Mäykyselle sertistä! On se vaan filmitähti kun kesken arvostelunkin mielummin poseeraisi kameralle.

Tuli muuten todistettua viikko sitten, että kissa VOI määkyä myös 6 tuntia putkeen. Non stop, ellei huoltoasemapysähdyksiä lasketa. Loppumatkasta ääni alkaa olla tosin aika käheä ;) Jotkut kissat eivät vain pidä autoista.. Onko Mäykynen kokeillut junaa? Meidän auto- ja bussiterroristi Aslan on junassa paljon rauhallisempi.

Ihanan raikkaat ja valoisat verhot teillä! Harmi ettei sitten osuttukaan samalle päivälle, varsinkin kun Mäykysellä ei välttämättä montaa näyttelyä ole enää edessä :)

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Sähän äijä oot - jaksat huutaa vaiks kuin pitkän matkan, ja sitten vielä voitat kaikki mitä voitettavissa on! Oot aika suorittaja, kuules, sä! Ja komee kans!

Lendi kirjoitti...

Onnea!

Piti katsoa kakki kuvat läpi :) Meillä eka näyttely lähenee ja kuumeisesti mietin näitä tavanomaisia "Miten verhot? Alusta? Paskis? Laitetaanko joku pesä? Jännittää!"- juttuja. Tosi vähän kun olen nähnyt noita häkkikuvia missään.

Hra Mäykynen kirjoitti...

luolaleijona: Hyvä että teillä on jo todistettu, että kuuden tunnin määkyminenkin onnistuu kissalta, niin meidän ei tarvitse enää kokeilla ;) Junaa ei ole kokeiltu. Eikä oikein edes kehtaa kokeilla, kun mitäs sitten, jos Mäykynen huutaakin koko matkan. Voi kanssamatkustajilta hermo mennä... Harmi tosiaan, ettei satuttu samalle näyttelypäivälle, vaikka ihan viime metreille asti kuvittelin, että olisitte paikalla juuri lauantaina.

Musta ja Harmaa: Kiitos fanituksesta, mutta nyt taisi teillä kyllä lipsahtaa pikkuisen jo liioittelun puolelle ;) Jotain saattoi jäädä voittamattakin, mutta eihän epäoleellisuuksiin tietysti kannata kiinnittää huomiota ;)

Lendi: Kiitos, kiitos. Kyllä teidän näyttely varmasti hyvin menee! Kunhan muistatte ottaa mukaan kissan ja sen paperit + näyttelyvahvistuskirjeen, niin niillä pääsee jo pitkälle. Jotkut verhon tapaiset on tietysti ihan hyvä olla mukana, mutta yleensä aina näyttelyissä on joku verhojen myyjäkin, jolta voi hätätilassa ostaa häkin sisustuskamat. Pohjalle voi laittaa vaikka samaista verhokangasta (meillä esim sivupalat ja pohja ovat vain yksi kangaspala, joten tämän jutun häkkikuvassa on tuo U:n muotoinen pohja/sivupala, erillinen takapala ja sitten vielä kansipala häkin päällä). Useimmilla on pohjalla myös joko kokopohjan tai osan pohjasta peittävä tyyny tai sitten jonkinlainen pesä. Erilaisia pesiä myös myydään näyttelyissä, joten sallaisen voi ostaa halutessaan sieltäkin.

sitruuna kirjoitti...

Aika komea ruusuke on Turussa annettu. Ja uudet raikkaat verhotkin, ettehän te voi jättää näyttelemistä kun uudet verhotkin on juuri ommeltu. ;)

Me ollaan menossa lauantaina Eryyn ja sitten varmaan seuraavaksi Surokkiin tammikuussa, kun se on Wanhassa Satamassa ja meille siten helpossa paikassa.

Lendi kirjoitti...

Hahaa, näinkin unta että olimme unohtaneet Gastonin kotiin ja sen itse kissan tilalla olikin kakka- astia :D
Kiitos vinkeistä :) Jospa me nyt jotenkin päästään alkuun, kuten kaikki muutkin ovat joskus päässeet ;)

Hra Mäykynen kirjoitti...

sitruuna: Joo, Turun ruusuke on ihan eri tasoa kuin nuo meidän entiset. Jos mahdollista, niin kannattaa säästää valmistumiset Turokin näyttelyyn, niin saa hienoimmat muistot. Vaikka ei tuokaan serti kyllä mitään vitriinipaikkaa tule saamaan...

Me ei tulla ainakaan Eryyn (tai ehkä turistiksi, jos ei mitään muutakaan lauantain viettotapaa keksitä) eikä kyllä varmaankaan Surokiinkaan. Jälkimmäisen ympäristössä on parkkipaikkoja vähän nihkeästi ja julkisiin en Mäykystä edelleenkään kehtaa viedä mäykyongelman vuoksi. Oikeastaan nyt on harkinnassa ainoastaan TICA:n Snow Show Lahdessa tammikuun alussa. Ja sitten Mäykynen ehkä saattaa osallistua Rurokiin huhtikuun lopussa, mutta siihen on vielä aikaa...

Ruusu kirjoitti...

Onnea Mäykyselle hienosta näyttelymenestyksestä! :)

Mari kirjoitti...

Kävinkin Mäykystä katsomassa kun hän valmistautui näytökseen rennosti häkissään :) Harmi, että itse näytöstä en päässyt katsomaan, mutta onnittelut vielä täältäkin! :)

Vulpes kirjoitti...

Ihan oli mennyt ohi että Herra Mäykynen henkilökuntineen oli myös paikalla Turokissa.

Panda sai myös lauantaina ensimmäisen CAPIB-sertinsä ja sunnuntaina toisen, joten meillä on nyt sertijumi kohdalla. Mutta koska henkilökunta haluaa pojan kanssa Fifen näyttelyitä vielä kotimaassa jatkaa, on meillä edessä ulkomaannäyttely ja todennäköisesti mennäänkin helmikuussa Tallinnaan tarvittava serti hakemaan. Kovin paljon tämä kissan kanssa ulkomaille lähteminen ei allekirjoittanutta innosta ja onkin vähän harmi että tässä vaiheessa pitää jo sitä ulkomaansertiä lähteä tavoittelemaan.

Satu kirjoitti...

Komppaan luolaleijonaa, kokeilkaa junaa! Meidän Dina pitää infernaalista älämölöä autossa, mutta on hipihiljaa junassa - kyyti on tasaisempaa ja kissalle siten rauhoittavampaa.