Mäykynen ja Elli ovat jo parhaat kaverukset. Yksin parivaljakko on ollut vasta kauppareissun ajan, mutta maanantaina olisi tarkoitus jättää kaksikko koko päiväksi kahdestaan. Mäykynen kärttyilee oikeastaan enää herkkuruoastaan. Herran Mäymöriin ei Elli saa koskea. Sen sijaan pahat ruoat Mäykynen on valmis jakamaan Ellin kanssa. Ilmeisen jalosti herra ajattelee, että täytyyhän sen tenavankin jotain antaa syödä. Tänään tuli myös hiukan rähinää, kun kesken Mäykysen tirppavaaninnan Elli meni ja tiputti ikkunalaudalta vaanimisalustana toimineen fleece-viltin. Jotain rajaa sentään silläkin, mitä pikkusintti saa tehdä.
Toisaalta Mäykynen huolehtii Ellistä hyvin. Tänään yhteisellä vessakäynnillä — niin Ellin tosiaan pitää tunkea vessaan aina Mäykysen kanssa — Elli oli saanut takajalkansa märäksi ja jalka olisi sitten luonnollisesti kuorrutettu kissanhiekalla. Yhdessä parivaljakko siivosi jalkaa niin antaamuksella, ettei kumpikaan edes ehtinyt aamupalalle. Henkilökunta toki puuttui asiaan ja vei Ellin jalkapesulle, mistä neiti ei luonnollisestikaan ollut järin ilahtunut. Mäykynen seurasi huolestuneena vieressä: Miksi henkilökunta kiusaa pikkuista? Pesun jälkeen Ellin jalkaa nuoltiin taas yhteistuumin kuivaksi. Vasta kun karvat olivat ojossa, oli kaksikolla aikaa tulla aamupalalle.
Ellin suosikkipäiväunipaikka on lämpimän digiboksin päällä.
Taas yksi paikka, josta voi nauttia vain kun on riittävän pieni.
Tekstit
12 kommenttia:
Voi kun Elli on pieni <3
Tuo on muuten jännä, miten sitä vedetään aina yhtä köyttä. Eilen Mici antoi Kassulle liian kovakouraisesti selkään ja sai Gastonin sähinät naamalle. Mörri kuuli ja tuli isännän askelin makkarista, läppäsi Miciä nokkaan ja tilanne oli hetkessä ohi :D
Oi miten suloisia kuvia ja juttuja! Kyllä Mäykynen ja Elli ovat selvästi hyvin onnellisia, kun heillä on toisensa.
Eikö olekin yllättävää ja liikuttavaa huomata, miten se villi poikakissa löytää itsestään hoivaavan emon? Meillä Cisu hoitaa Totoa edelleen päivittäin, vaikka Toto on jo kuukausia ollut suurempi kuin isoveljensä. Niin se uusi vastuullinen asema kasvattaa. :)
Ihanaa että teillä on sopeutuminen sujunut <3
Mäykynen näyttää niin onnelliselta pikku sintti vierellään <3
Aivan ihanaa kun kaveruksilla on
toisensa :] Uskon että huominen
menee loistavasti kahdestaan !
Mäykynen on niin hellyyttävä kun äijästä paljastuu uusia piirteitä pienen prinsessan kotiutuimisen jälkeen.. hoivaamista ja huolenpitoa ;D <3 Sitä se herran elämä nyt on !
Mäykynen on hiffanut että ärsyttävää pikkutirppanaa voi käyttää tyynynä. :-)
mummin sanavarastosta löytyi tähän vain yksi sana :oih!<3
Kyllä se vaan niin on, että ihmiset jää toiseksi kun kaverukset löytävät yhteisen sävelen. Ja vaikka välillä tulee kivahdus niin ei se sen vakavampaa ole, toista vain ojennetaan tilanteen vaatimalla volyymilla, ei se pikkuinen siitä rikki mene.
Meilläkin edelleen Mauno on se joka pesee ja hoitaa, vaikka Eppu on massassa kasvanut jo melkein kilon verran ohi.
Kyllä täytyy sanoa että Mäykynen näyttää (ja kuulostaa) hyvin, hyvin onnelliselta kissalta. Pieni kuri pitää tietty nuoremmalle pitää, mutta Herrakissa tuntuu osaavan hoitaa yllättävän hellästi pienempäänsä <3
Kissasuhdekeskusteluun: meillä varmasti vaikuttaa, kun pojat on otettu yhtä aikaa. Molemmat hoivaavat toisiaan ja molemmat saattavat komentaa toista, äärimmäisen harvoin tosin :) Viimeksi noin viikko sitten Aslanilla meni hermot, kun Raichu huusi minua leikkimään minuuttikaupalla (en mennyt heti, kun olin syömässä). Aslan käveli velipojan viereen, tokaisi "mnäh!" ja käveli pois. Ja Raichu hiljeni ;D
Argh, hykerryttävän suloista, mutta niinhän se on aina kun kissavauva tulee taloon!! :) Mäykysellä on selkeesti ollut tilaus pikkusiskolle kun noin hyvin tulevat jo juttuun keskenään..Ja onhan se nyt satakertaa mukavampi keppostella yhdessä (ja sen tulee palvelusjaos kyllä ajankanssa huomaamaan) ;D
Täältäkin löytyy bengali jonka lempipaikka päiväunille on digiboksi! Siinä päällä on niiiiin mukava köllötellä (vaikka koko touhu on melkoisen huvittavaa kissan ollessa pikkuisen liian suuri sen boksin päälle).
Mutta onnea perheenlisäyksestä! Kaikki näyttäis olevan jo oikein hienosti siellä teillä :)
Voi, kun suloisia kisuja! Pitäähän sitä pienemmästä huolta pitää. Meidän Nennukin alkuun ei oikein välittänyt Hermannista, mutta nyt ovat kuin äiti ja poika konsanaan...
Voi miten loistavia kuvia ja tunnelmia! Ja tuo varpaidenputsausoperaatio oli niin elävästi kerrottu, että ihan sen jo "näki" mielessään. :) Ihania ovat. <3
Lähetä kommentti