Sunnuntaiaamuna hiekkalaatikolla oli vilkas liikenne, kun Elli-rassukka kävi noin kymmenen minuutin välein asioimassa samalla surkeasti maukuen. Mäykysen ripuli on jo parantunut, mutta Ellillä ei ole ollut mitään muutosta parempaan, pikemminkin päinvastoin. Kun aamupalakaan ei neidille kelvannut, niin eihän siinä auttanut muu kuin suunnata päivystykseen. Päätimme tällä kertaa mennä Espoon eläinsairaalaan ihan sillä perusteella, että sinne on lyhin matka. Miksikään nopeaksi keikaksi visiittiä ei silti voi kutsua, sillä odotushuoneessa vierähti kolme ja puoli tuntia ennen kuin pääsimme vastaanotolle.
Kun vuoro vihdoin koitti, oli Elli siis ehtinyt kerätä voimia tunnin jos toisenkin. Kuumeen mittaamisella aloitettiin. Ellillähän on siru, josta voi suoraan sirulukijalla saada lämpötilatiedon. Eläinlääkäriasemalla ei kuitenkaan ollut niin modernia lukijaa, joten tämä helppo keino ei sitten ollut käytettävissä. Tavallisella mittarilla piti mitata ja sitä varten Elliä käärittiin pyyhkeiden sisään useampaankin kertaan ennen kuin toimenpide onnistui. 39,2 C oli tulos, joka on kuulemma riehuvalle kissalle vielä ihan normaalin rajoissa oleva lämpö. Kuumeen mittaus oli Ellille kuitenkin niin järkyttävä kokemus, että rassukka kyhjötti sen jälkeen henkilökunnan sylissä useita minuutteja aivan hiljaa. Tällä välin pohdittiin nesteytyksen tarvetta, mutta loppujen lopuksi neidin epikriisiin kirjoitettiin: "Rimpuilun takia päädyttiin siihen ettei anneta nestehoitoa ihonalaisesti."
Eläinlääkäri päätyi kuitenkin vielä antamaan oksennuksenestopiikin, jotta ainakin kaikki syömiset ja juomiset pysyisivät sisällä. Kuumeen mittauksen ja pistoksen annon välillä oli Ellillä ollut ihan mukavasti aikaa keräillä voimia. Niinpä ensimmäisestä annoksesta menikin ainoastaan pieni osa perille ja loput pöydälle, kun Elli päätti ottaa hatkat. Sitten eläinhoitaja yritti saada tungettua neidin johonkin rimpuilunestokassiin, mutta Elli oli päättänyt olla olematta mikään kassikissa. Lopulta toisella pistokerralla saatiin kuitenkin lääkeannoksen loppukin annettua.
Lähes kaikki kissoille sopivat ripulinhoitovalmisteet tuntuivat olevan asemalta loppu, mutta mukaan saatiin vielä Synbiotic D-C -probioottivalmistetta ja suolistovaivaisille sopivia raksunäytepusseja. Lisäksi Elli sai ulkoilukiellon ripulin loppumiseen asti ja kehoituksen tulla tarkempiin tutkimuksiin, jos paranemista ei ala nopeasti tapahtua.
Eläinhoitaja epäili, että eläinlääkärishown jälkeen Elli nukkuisi koko loppuillan. Kotiin tultuaan Elli kuitenkin ensin halusi ruokaa. Sitten hilluttiin ja lopulta neiti ponteikkaasti vaati päästä ulos Mäykysen kanssa. Pikkutirppa on sellainen dramaqueen, että pieni ripuli ja muutama hepulikohtaus eläinlääkärissä eivät vielä suuremmin lannista. Neiti saa nyt kuitenkin tyytyä sairauslomaan neljän seinän sisällä, vaikka se sitten hiukan tylsää olisikin.
Tekstit
8 kommenttia:
Olipas eläinsairaala hmm, no mitens nyt nätisti sanois, hieman huonosti varustettu ja lääkekaappi vajaana.
Meidän Iitu oli lääkärissä viikolla kun sillä oli ripulia ollut. Sai antibioottikuurin jos joku pöpö olis masussa. Muut tutkitut jutut oli ihan kunnossa.
Mici sai meillä tuon oksennuksenesto piikin ja vielä kolme mukaan. Onneksi ei jouduttu kun yksi antamaan kotona seuraavana iltana ja siinä suhteessa onni, että Mici on meidän helpoin lääkittävä ;)
Pikaista paranemista pikkuiselle!
Paranemisia pikkuiselle. Ompa nyt paljon kaikkia inhoittavia mahatauteja liikkeessä, sekä kissoilla että ihmisillä.
Vau, empä tiennyt, että sirusta voi ottaa lämmön. Kaikkea ne keksivätkin. :) Rapsuja ja paranemisia sinne!
Pikaisia paranemisia Ellille! Hyvä merkkihän tuo kuitenkin on, että jaksaa rimpuilla. Joudutteko juottamaan Elliä ruiskulla vai juoko se kuitenkin tarpeeksi?
Paranemisia Ellille, ja näytä niille ilkeille eläinlääkäreille!
Voi pikkuinen, koittaa nyt parantua, että pääsee näyttelemään ensi viikolla!
Me on suosittu äkäisissä tapauksissa Herttaa, sinne pääsee aina hyvin ja saa ajan niin ei tarvii tunteja istua odottelemassa.
Tuntuu tosiaan mahavaivoja olevan liikenteessä aika paljon nyt. Pikaista paranemista kaikille muillekin sairastelijoille!
Elli on hyvin reipas ja ruoka maistuu normaalisti, mutta maha on valitettavasti edelleen sekaisin. Hiekkiksella käydään tosin enää ns. normaalitahtia, joten näyttäisi siltä, että parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.
luolaleijona: Ei Elliä ole onneksi tarvinnut juottaa, vaan neiti on itsekin juonut ihan reippaasti.
susannasamina: Juu, kauheata on :( Mäykynen on oppinut, että kuljetusboksiin ei kannata mennä, mutta Elli ainakin vielä toistaiseksi juoksee koppaan, kun hiukan ovea raottaa.
sitruuna: Toivotaan tosiaan, ettei jää Rurok väliin tämän takia ja tietysti muutenkin toivotaan, että maha saataisi kuntoon pikaisesti. Me ei olla Hertassa käyty, kun se on aina tuntunut turhan kaukana olevalta. Olisihan siinä kyllä etunsa, jos saisi ajan, eikä tarvitsisi tuntitolkulla jonotella. Ennen on käyty Mevetissä jonottelemassa ja vaikka sielläkin on saanut aikaa kulumaan, niin ei sentään onneksi ihan näin pitkään.
Lähetä kommentti