Herra Mäykynen on innokas ulkoilija ja myös innokas ilmoittamaan, kun pitää päästä ulos. Henkilökunta toki ulkoiluttaa herraa mielellään, mutta nyt kun pakkanen vihdoin iski Helsinkiin on jouduttu miettimään trooppiseen sisäilmastoon tottuneen herran pakkasrajoja. Viime viikon säätiedotusten ääressä pohdittiin, että kymmenen asteen pakkaseen ei välttämättä kannata mennä palelluttamaan herraa hengiltä. Muutaman tunnin ulosmäykymistä kuunneltuaan henkilökunta päätti kuitenkin antaa herra Mäykysen itse kokeilla, miltä tuntuu juosta häntä koipien välissä takaisin kaukolämmön ääreen.
Valitettavasti Joonasta ei pikkupakkanen pelota. Miinus kympissä ulos ja ulkona juostaan ihan samalla innolla kuin nollakeleilläkin. Jäisellä nurmikollakin voi mukavasti istuskella ilman, että peppu jäätyisi häiritsevästi. Turkki kyllä on pörhöllä ja tassujakin pitää välillä vaivihkaa ravistella, mutta oma-aloitteisesti suunta ei vielä parissakymmenessä minuutissa käänny kotiin päin. Joonas on huomannut, että kylmyyttä voi kompensoida juoksemalla kovempaa. Varmastikin liikunta lämmittää ja jos loikkii oikein korkealle, niin tassutkin ovat vähemmän aikaa kosketuksessa kylmään maahan.
Ulkoiluja helpottamaan ja hypotermiaa karkoittamaan tarttui tänään mukaan Stockmannin alelaarista hieno mantteli, josta lisää ensimmäisen koekäytön jälkeen.
Tekstit
4 kommenttia:
Tuo liikkuminen varmaan kyllä auttaa lämpimänä pysymään. Mauno kun on sellainen saakelin kökkijä, ettei sen kanssa viitsi pakkasella edes yrittää. Se vaan vaanisi pihassa lintuja, voisi maata hiljaa puskassa vaikka tunnin jos saisi päättää.
Ei sillä kyllä taida olla noin runsas turkkikaan kuin Mäykysellä, maulla on vähän lyhyempi ja sellainen silkkisen hieno se turkki, ettei taida kamalasti lämmittää (no eipä Egyptissä varmaan ole tarvekaan ollut...).
Bengalienkin turkki on lyhyehkö ja silkkisen pehmeä, tosin myös tiivis. Kissakokemusta on sen verran vähän, ettei oikein onnistu kylmänkestävyyden vertaaminen muihin rotuihin. Ylipäänsä kuitenkin sisäkissan talviturkki taitaa olla jokseenkin olematon, kun ei niillä ole tarvetta sellaista kasvattaa.
Joonas on onneksi nykyään aika reipas ulkoilija. Onneksi, koska henkilökunta ei niin välitä tipujen kyttäämisestä... Tosin ei meilläkään sellaisia ulkoiluja ole, etteikö nyt ainakin muutamaan otteeseen pysähdyttäisi lintuja tai oravia vaaniman. Myöskään ruohonsyöntitauoilta ei voi välttyä.
Juu, ei ole kauheasti kokemuksia eri turkkilaaduista täälläkään. Mäykynen näyttää kuvissa pörheämmältä, mutta ehkä se on vain rakententeeltaan niin paljon skrodempi kuin luikku pitkäjalka mau.
Wow mikä kuva!
Lähetä kommentti