lauantai 30. tammikuuta 2010

Tutustuttelua



Ellin ja Mäykysen päivä on kulunut suhteellisen sopuisissa merkeissä. Mäykynen on selvästikin edelleen hyvin hämillään eikä oikein osaa päättää, mikä Elli on. Ellin touhuja pitää aina välillä kurkkia salaa nurkan takaa. Ja seuraavalla hetkellä voikin sitten rynnätä Ellin perään. Takaa-ajot näyttävät henkilökunnan mielestä ajoittain aika hurjilta. Välillä Mäykystä on kielletty kiusaamasta, mutta seuraavalla hetkellä henkilökunta on huomannut, ettei Elli ehkä ihan vastentahtoisesti ole mukana. Neiti kurvaa täydellä vauhdilla suoraan Mäykysen nenän edestä ja välillä läpsii tassuilla Mäykystä nenille. Joku voisi kutsua tätä provosoinniksi.

Henkilökunta ihmettelee pikkusintin rohkeutta ja rämäpäisyyttä. Oikein mikään ei tunnu pelottavan. Vauhti on hurja ja ääni vaativa. Syliin tullaan vain silloin kun huvittaa ja viekkaudella ja vääryydellä lattialta yläilmoihin kaapattu Elli antaa henkilökunnan kuulla kunniansa. Yksinkään ei ole hyvä ja luultavasti naapurikin kuulee aina kun Elli on unohdettu edes hetkeksi. Ei Mäykynenkään ollut pentuna mikään nössö ressukka, mutta Elli on kieltämättä kyllä selvästi toimeliaampi tapaus.

Alla olevasta kuvasta huolimatta ruokalautanen on edelleen asia, jota Mäykynen ei jaa. Lisäongelma on myös, että Mäykysen mielestä Ellillä on paremmat ruoat. Koska henkilökunta ei jaksa kuunnella Mäykysen kumeaa urinaa koko ruokailun ajan on Elli syönyt lähinnä suljettujen ovien takana tai henkilökunnan valvovan silmän alla.

13 kommenttia:

Orja kirjoitti...

ihan putkeenhan siellä menee. minulle sanoi joku viisaampi silloin kun Sissiä ja Siriä tutustutin, että kun kissat mahtuvat samaan kuvaan, kaikki on hyvin!

myöhemmällä kokemuksella voin sanoa, että oikeassa oli :)

Anonyymi kirjoitti...

Jösses miten näppärästi ms ellie on kaapannut tilansa - se naisen vaisto...

Lumiruusu kirjoitti...

AWWW*___*Aivan ihania!!Nuo kissasi ovat aivan ihania onhan rotukissat niiin hienoja . .Unohtamatta kuitenkaan rakasta kotikissa Kimalajaani:D

luolaleijona kirjoitti...

Voi kun Elli on PIENI! (Ja silti kuulostaa olevan jo suuren suuri persoona.) Ellei minulla olisi pentukuume jo valmiiksi niin viimeistään tuo neiti olisi sellaisen saanut aikaiseksi ;)

Kuulostaa minun korviini siltä että tutustuminen sujuu oikein hyvin. Leikkiähän se takaa-ajo on :) Ovatko Herra Mäykynen ja Elli-neiti muuten samaa väriä ja kuviota?

Anni kirjoitti...

Samanlaista se meilläkin oli, kun Cisse tuli taloon. Vanhat jäärät olivat sydänjuuriaan myöteen loukkaantuneita, kun rääpäle kehtasi suhista takaisin! Herra Mäykynen on kohta aivan tassun alla :-)

Lendi kirjoitti...

Pieni keho, suuri ego ;) Sillä pärjää pitkälle tässä maailmassa :D

Lissu-possu kirjoitti...

Onnea uudelle tulokkaalle ja kiitos blogin hienoista valokuvista. Meidän ragdoll työllistää kahta ihmistä, koska virtaa riittää ja monesti on tullut mieleen hankkia sille kaveri. Me ensin seurataan teidän edesottamuksia :)

siami kirjoitti...

onnija uudesta tulokkaasta! niin suloisen pieni ja pippurinen:) ..odotetaan innolla kun alkaavat tulla toimeen, kaks viisasta päätä lyödään yhteen, niin saadaan paljon kivaa aikaan!:)

Mirja kirjoitti...

Odotapa Mäykynen vaan, kohta se Neiti määrää ruokapuolellakin.... Meillähän Kärppä murisi Opulle pentuna, kun Oppu yritti samalle alueelle ruokailemaan. Ja muutenkin se pikkusintti tuntui aluksi omistavan koko talon ja uhitteli isommalleen...

Musta kirjoitti...

Voooi ku se on pikkkkunen! Pikku-pikkukissa! Hei, munkin nimi oli Elli vielä Hesyllä... Sit musta tuli Pikkumusta kun muutin tänne mein nykyiselle ruokaorjalle.

Hra Mäykynen kirjoitti...

Kiitos vielä kaikista onnitteluista!

luolaleijona: Juu, ovat samaa väriä & kuviota, molemmat ruskeatäplikkäitä.

Katriina kirjoitti...

Komppaan kyllä Jenniä tuossa edellisessä kirjoituksessa. EI saa näyttää tämmöisiä kuvia. Iskee aivan kamala pentukaipuu. Ihan kamalaa. Ja kun tietää, että ei tänne enää kolmatta kaveria mahdu..
Ja Elli on kyllä erittäin söpönen.

Nunt kirjoitti...

Huoh, kuulostaa tutulta. Eilen olin ihan onnessani, kun Suvi vapaaehtoisesti astui syliini (noin kahdeksi sekunniksi). Taisi olla kolmas kerta sen jälkeen, kun se heinäkuussa kotiutui meille. Ei ole sylikissa ei. Ja syliinnostoa kritisoidaan äänekkäästi, tosin meillä kritisoidaan äänekkäästi ihan kaikkea. Mutta lähellä pitää silti olla, nytkin lepuuttaa näppäimistön ja näytön välissä.