Leluhiirten musta aukko

Herra Mäykynen on keksinyt uuden kivan leikin. Uusi hiirentappoleikki on variaatio jo alusta asti käytössä olleesta versiosta, jossa hiiriä tassutellaan sohvan alle. Vanhassa leikissä idea on lyödä lelua sopivalla voimalla ja sellaisessa kulmassa, että hiiri ei katoa sohvan alle ulottumattomiin, vaan sillä voi pallotella edestakaisin. Mäykynen kuitenkin pelaa sen verran suurella riskillä, että usein sohvan ja muiden vaikeapääsyisten paikkojen alla on suuri valikoima erilaisia pienikokoisia kissanleluja. Ilmeisesti pitemmän päälle tämäkin leikki on turhan jännityksetöntä. Viime päivinä Mäykynen on tavattu leikkimässä haasteellisempaa versiota, jossa hiiri viedään avonaisen ikkunan ääreen ja sen jälkeen aloitetaan sen tassuttelu ikkunaverkon raoista sisään ja ulos. Kyseessä ei siis ole mikään hyttysverkko, vaan kissan karkaamisen estämiseksi viiritetty verkko, jonka silmäkoko on 3 cm x 3 cm. Eläinkaupan perushiirimallit mahtuvat raoista siis oikein mukavasti.

Kamikaze-hiireksi nimetty leikki ei miellytä henkilökuntaa, sillä ikkunan takana oleva ikkunalauta on vino ja siitä on muutamien metrien pudotus pihalle. Ei hiiriä sohvan altakaan ole kiva kaivella, mutta paremmassa tallessa ne siellä ovat kuin taloyhtiön pihalla. Henkilökunta ei tiedä, että yksikään hiiri olisi vielä tippunut, mutta toisaalta hiiriä tuntuu katoavan hyvin säännöllisesti sijainniltaan tuntemattomaan mustaan aukkoon. Olemme pohtineet, että hiirille pitäisi ehkä askarrella pikkuruiset kaulapannat, joissa olisi henkilökunnan puhelinnumero. Löytäjät osaisivat sitten ilmoittaa, millä suunnalla karanneet hiirulaiset seikkailevat: Päivää, näin teidän höyhenpyrstöhiiren aamulla parkkipaikan kuralammikossa. Maksatteko löytöpalkkion?

Juhlahumua

Juhlapäivän aamu valkeni Helsingissä lumisateisena. Henkilökunta yritti kertoa Mäykyselle, ettei tämä viihdy moisella kelillä ulkona ainakaan kahta minuuttia kauempaa. Mäykysen esitettyä äänekkään vastalausensa päätettiin päivänsankari kuitenkin viedä happihyppelylle. Herra Mäykynen seisoi noin kaksi minuuttia ulkoportailla kunnes luovutti ja halusi takaisin sisään. Yllätys. Tosin jo puolen tunnin kuluttua Mäykynen olisi ollut valmis lähtemään uudelle reissulle. Ikuisena optimistina herra kirjaimellisesti uskoo, että kesä saattaa koittaa hetkenä minä hyvänsä.

Synttärilahjaksi Mäykynen sai kaksi rapisevaa peltohiirtä ja pienen kelta-sinisen pehmopallon. Peltohiiriä herralla on jo entuudestaan ainakin monta, mutta lähieläinkaupan leluvalikoima oli niin kehno, ettei siellä juurikaan ollut tarjolla mitään uutta herrasmiehelle, jolla on jo kaikkea. Onneksi uudet peltohiiret olivat mieluinen lahja ja kiinnostivat selvästi enemmän kuin ne vanhat. Hiiriä ei myöskään ikinä voi olla liikaa, koska sohvanalusta ja muut hankalasti tavoitettavat paikat vetävät niitä magneetin lailla puoleensa.

Illalla Herra Mäykysen 1-vuotispäivää juhlistettiin Mäymör-kananrintatimbaalilla. Syntymäpäiväleivoksen päälle asettu kynttilä nostatti Mäykysessä tavalliseen tapaan hieman tervettä epäluuloa. Kynttilän sammuttamista kyllä yritettiin, ei tosin puhaltamalla vaan tassuttamalla. Ennen palovanhinkojen syntymistä henkilökunta kuitenkin päätti siirtää kynttilän hallitusti sivuun, ja päivänsankari pääsi nauttimaan ateriastaan.


Tenavaikä on nyt lopullisesti taakse jäänyttä aikaa. Iän tuoma tyyneys, rauhallisuus ja elämänkokemus tulevat varmasti näkymään herran elämäntyylissä. Koko ajatuskin aikuistumisesta tosin väsyttää niin paljon, että päivänsankari on siirtynyt sohvalle vetämään sikeitä.

Nimiä tänään

SYNTYMÄPÄIVÄT



Joonas W. Mäykynen
Helsinki
1 v 28.3.
(perhepiirissä)

Kuin kaksi marjaa

Herra Mäykynen on heti saanut kokea, että julkisuudella on nurjakin puolensa. Savon Sanomissa nimimerkki waterloo kauhistelee, kuinka joku voi pitää bengalintiikerin pentua kotonaan. Missä ovat Mäykysen CITES-paperit? Herra Mäykynen on toki imarreltu tästä sekaannuksesta: Mäykynen tietää olevansa hurja peto. Henkilökunta haluaa kuitenkin selventää kaikille blogin selailijoille, että Mäykynen on kissa, ei tiikeri. Bengali on kissarotu, joka ei ole sen läheisempää sukua bengalintiikerille kuin tavallinen maatiainenkaan. Käytännössä täysikasvuisella herralla on painoa noin viisi kiloa, joten aika höyhensarjalaisia tässä ollaan noihin hyvin etäisesti sukua oleviin viidakkopetoihin verrattuna.

Mäykynen mediassa

Herra Mäykynen tutkii, mitä toimittaja on hänestä kirjoittanut.

Taannoin herra Mäykynen sai haastattelupyynnön sanomalehti Karjalaisen toimittajalta Tiina Sormuselta. Tekeillä oli lehtijuttu lemmikkieläinblogeista. Sanavalmiina nuorena miehenä Mäykynen suostui mielellään antamaan asiantuntijalausunnon aiheesta ja vastailemaan muutamiin kysymyksiin.

Sitten jäätiin odottelemaan sitä joskus kevään kuluessa lehdessä julkaistavaa blogijuttua, jossa herra Mäykynen ehkä jossain sivulauseessa mainittaisiin. Tänään tuo päivä vihdoin koitti: Karjalaisen ajankohtaista-osiossa silmille hyppää Mäykynen ahmimassa vessapaperia ja pitkä juttu herran blogista. Onhan jutussa toki kerrottu myös Dilbertin ja Wilman, kahden kissataloudessa asuvan koiran blogiharrastuksesta. Netistä Karjalaisen juttua ei valitettavasti löydä ellei ole valmis maksamaan sähköisestä näköispainoksesta. Sama kertomus on kuitenkin luettavissa Savon Sanomien viihde-palstalla otsikolla: Mäy, mulla olisi ASIAA. Mäykysellä ei ole asiaan lisättävää.

Onko värillä väliä?

Herra Mäykynen on huolestunut. Henkilökunta on huomannut, että herran herkkuruoan koostumusta on muutettu. Uusimmassa Zooplussan erässä Mäymörin tuoteselosteeseen oli lisätty valmistusaineeksi caramel. Miamor Ragout Royale sisältää siis tätä nykyä myös lisättyä sokeria. Mäykystä pieni sokeriripsaus ei voisi muuten vähempää kiinnostaa, mutta nyt herra aivan aiheellisesti pelkää, että nipo henkilökunta saattaa vähentää Mäymörin tarjoilua. Mäykysen mielestä moinen vouhotus jostain sokerimurusta on täysin turhaa. Henkilökunta voisi keskittyä tarkkailemaan omaa syömistään. Tarkastaja Mäykynen on useasti löytänyt pöydille jätettyjen ruokalautasten jämistä lisättyä sokeria kaikesta muusta epämääräisestä moskasta puhumattakaan. Vitamiineja ja öljylisiäkään henkilökunta ei itse näytä muistavan syödä. Kaiken kaikkiaan tarkastaja Mäykynen on tullut siihen tulokseen, että henkilökunta vouhottaa kissanruoasta niin paljon, koska sen oma ruokavalio ei kestäisi vastaavaa suurennuslasilla tarkastelua.

Miamor Ragout Royale ohne Caramel

Herra Mäykysen kirjuri on kuitenkin lähettänyt Miamorille palautetta ja tiedustellut, miksi Mäymöriin on lisätty sokeria. Postiin ei ole kuulunut vastausta. Ehkä syynä on henkilökunnan onneton saksankielen taito, jonka vuoksi kirjelmä tehtiin englanniksi. Saksankielisiä kissapalstoja lukemalla henkilökunta kuitenkin totesi, että Mäymörin sokerilisäys on huomattu muuallakin ja joidenkin palautteeseen on jopa vastattu. Miamor puolustelee caramel-lisäystään sen olemattomuudella: vain 0,1 % ruoasta on sokeria. Lisäksi heidän näkemyksensä mukaan caramel eli suomennettuna kinuski tai poltettu sokeri, on sellaisessa muodossa, ettei se jää hampaiden pinnalle mikrobien ravinnoksi eikä siksi myöskään vaaranna hampaiden terveyttä. Tälle väitteelle henkilökunta mielellään näkisi lähdeviitteen. Voiko jatkossa kinuskikarkkeja mussutella huoletta ja ilman pelkoa karieksesta? Tuskin.

Miamor Ragout Royale mit Caramel

Syy sokerilisälle on niinkin tärkeä kuin ruoan väri. Miamor uskoo sokerilisän parantavan ruoan optista herkullisuutta (optische Appetitlichkeit). Mäykynen ei usko tällaiseen hölynpölyyn. Mitä parempi maku, sitä vähemmän aikaa ruokaa viitsii lautasella katsella.

Tupsuhäntähiiren viimeinen matka

Herra Mäykysen lempileikkejä on hiirien kuljettaminen kiipeilypuuhun ja takaisin. Kuljettaminen on tosin melko laimea ilmaisu päättömistä ryntäilyistä, joita herra Mäykynen tekee saalis suussaan. Tänään uhriksi oli joutunut tupsuhäntähiiri (Mus tupsculus). Tämän lajin kumilankamaisesti joustava häntä on poikkeuksellisen pitkä ja se päätyy isoon pyöreään tupsuun. Huomattavan pitkä häntä ei todennäköisesti olisi eduksi luonnossa selviytymiselle ja ehkä siksi tällaisia mutaatioita tavataankin lähinnä kissaihmisten kodeissa, joissa Darwinin evoluutioteoria ei kaikilta osin päde.

Pitkä häntä voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia myös suojatuissa sisätiloissa. Tänään häntä juuttui Catmaxin köysiin kesken kiivaimman saalistusleikin. Herra Mäykynen veti ja kiskoi, mutta hiiri ei suostunut seuraamaan perässä. Henkilökunta seurasi touhua huvittuneena, kunnes Mäykysen ongelmanratkaisukyky sai yleisön kalpenemaan. Herra ei yhden leluhiiren temppuilua pitkään katsele, joten jos ei hyvällä, niin sitten raa'alla voimalla. Mäykynen nappasi hiiren suuhunsa ja hyppäsi pitkällä loikalla kohti sänkyä. Sekunnin murto-osan ajan henkilökunta ehti pohtia lähteekö Mäykyseltä hampaat suusta vai irtoaako hiiri. Hiiri irtosi — ei tosin kiipeilypuusta, vaan hännästään. Häntä jäi killumaan korkeuksiin, kun voitonriemuinen Mäykynen poistui paikalta ylväästi hiiri suussaan.

Tupsuhäntähiiri kelpaa leikkeihin elvytettynäkin.

Hyllytetty limnologi

Herra Mäykynen on aina osallistunut enemmän kuin mielellään akvaarion hoitoon. Vedenvaihto on Mäykysen mielestä yksi viikon kohokohdista, ja kalojen ruokintahetkiä herra myös seuraa aktiivisesti. Kun parempaakaan tekemistä ei ollut, hyppäsi tenava-Mäykynen usein akvaarion alla olevalle hyllylle, jolla säilytettiin kalanruokien lisäksi kaikenlaisia vesiarvojen mittaamiseen tarvittavia kemikaaleja. Koska monet niistä eivät sovellu kissan ravinnoksi, korjattiin hyllyn sisältö kaappiin. Henkilökunta ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen tilanteeseen, vaan loppujen lopuksi akvaariokaappiin päädyttiin tilaamaan Akvaariokeskuksen Petriltä laatikot hyllyjen tilalle. Akvastabililta ei valitettavasti tule toimituksia Suomeen erityisen usein, joten laatikoita jouduttiin odotelemaan kuukausi jos toinenkin.


Sittemmin laatikot ovat saapuneet ja olleet käytössäkin jo hyvän tovin. Mäykysen akvaarioinnostus ei kuitenkaan ole laantunut, vaan herrasta on kehittynyt aktiivinen akvaristi. Tarkastaja Mäykynen seurailee edelleen veden virtausdynamiikkaa, tarkkailee että kalat saavat ruoka-annoksensa ja inventoi akvaariolaatikoiden sisältöä. Henkilökunta myöntää, että suurimman väsymyksen ja epätoivon hetkellä innostusta on myös hyödynnetty. Kun Mäykynen on juoksennellut sekopäisesti ympäri kämppää ja vaatinut huomiota huutamalla täyttä kurkkua on herralle jopa ehdotettu: Mentäiskö vaikka ruokkimaan kaloja?

Mini-Dyson koeajossa

Mini-Dyson on ollut koekäytössä kolme viikkoa, ja henkilökunta on ollut hankintaan suhteellisen tyytyväinen. Imutehoa Dysonissa riittää, ja moottoroitu animalpro-harjasuulake tuo reilusti lisäpotkua. Supersuulaketta kokeiltiin mattoihin heti normaali-imuroinnin jälkeen ja aika komea karvapallo niistä lähtikin. Tällaista karvatomuutta matot eivät todennäköisesti ole kokeneet sitten Mäykysen taloon muutamisen. Samalla tuli kuitenkin huomattua rikkaimurin ensimmäinen puute: Lattioilla konttaaminen ei ole erityisen mukavaa. Electroluxin jatkovarrellisella mallilla voisi ehkä välttää selkäkivun, mutta henkilökunta on edelleen sitä mieltä, ettei ainakaan näin pienessä asunnossa tarvita sekä normaali-imuria että käytännössä lähes yhtä suurta akkukäyttöistä imuria.

Dysonin akku kestää noin kuusi minuuttia, joten juuri yksiötä suurempaa kämppää ei pystyisikään siivoamaan ilman välilatauksia. Imutehon optimointia käyttöajan sijaan henkilökunta kuitenkin pitää järkevänä ratkaisuna. Viisikin minuuttia on pitkä aika kontata lattialla, ja mitä tekisi imurilla joka ei jaksa imeä.


Toinen rikkaimurin ongelma on sen käytön vaativuus. Tavallinen imuri pitää ottaa kaapista, kytkeä johto pistorasiaan ja aloittaa siivous. Rikkaimurin kohdalla kaksi ensimmäistä kohtaa voi hypätä yli, mutta siivous on kuitenkin aloitettava. Edes Dysonin rikkaimuri ei ole itsenäisesti toimiva robotti. Valitettavasti.

Herra Mäykynen ei pidä Dysonista yhtään enempää kuin tavallisestakaan imurista. Molemmissa on Mäykysen mielestä hyvin ikävä ääni. Vaikka koossa Dysonin rikkaimuri jääkin jälkeen, niin äänen suhteen se on vähintäänkin tasoissa tavallisen imurin kanssa. Patentoitu Root Cyclone -linkoustekniikka ei ole hiljaista. Dyson on parhaimmillaan matoilla ja muilla vaikeasti harjattavilla pinnoilla. Paljasta laminaattia, laattaa ja parkettia siivoaa käytännössä ihan yhtä helposti harjalla ja rikkalapiolla kuin rikkaimurillakin. Kaikki pehmeät pinnat ovat harjalle suuria haasteita, koska niillä roskat vain pomppivat eikä alusta siistiydy. Animalpro-harjasuutin taas poistaa hiekat ja pölyt tällaisilta pinnoilta yhdessä hujauksessa. Härveli soveltuu hyvin hiekkalaatikon edusmaton siivoukseen, verhoiltujen huonekalujen karvaeliminointiin ja todennäköisesti se olisi myös kätevä vaikkapa auton imuroinnissa.

Kolmen viikon käyttökokemusten perusteella henkilökunta ei ole täysin vakuuttunut rikkaimurin välttämättömyydestä edes kissataloudessa. Onhan se toisinaan varsin kätevä, mutta ilmankin pärjäisi. Dysonin tehosta henkilökunta kuitenkin on vakuuttunut, ja hyvin todennäköisesti talouden seuraava normi-imuri on merkiltään Dyson ja ilman muuta vielä animalpro-liitteellä. Jos lemmikkitalouteen ostaa Dysonin, niin ehdottomasti kannattaa maksaa pieni lisähinta tuosta karvantuhoojasuulakkeesta. Herra Mäykynen jää toiveikkaana odottelemaan uutta teknologista läpimurtoa: Silent Root Cyclone -linkoustekniikkaan perustuva imuri saisi herran suositukset välittömästi.

Herra Mäykynen esittelee Dysonin parhaita puolia.

Pateeta — yök!

Mmm... Mäymör

Tänään oli taas pakettipäivä. Herra Mäykysen Zooplus-tilaus saapui ja herra oli heti innolla mukana purkamassa laatikon sisältöä. Lounaaksi herralle jätetty kana-kinkkumömmö ei ollut maistunut, joten ehkä tästä syystä Mäykynen oli kerrankin kiinostuneempi laatikon sisällöstä kuin itse laatikosta. Henkilökunta valitsi laatikosta herralle päivälliseksi Miamorin kanipateeta, jollaista meillä ei aiemmin vielä ole kokeiltu. Ylipäänsä Miamorin pateet olivat uusi tuttavuus ja saattaa olla, että tilauskerta jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Herra Mäykystä kanipatee ei juuri vähempää olisi voinut kiinnostaa. Ongelmana tuskin oli kani, vaan patee: Mäykyselle maistuu paremmin pihvi ja soosi kuin tehosekoittimella tasakoosteiseksi vedetty vauvanruoka. Sen sijaan Mäymörin herkkupussukat Mäykynen tunnistaa ilmeisesti jo ulkonäöltä, sillä herra oli heti roikkumassa pussukkapaketin kyljessä. Pateepurkeillekin onneksi löytyi nopeasti uusi käyttötarkoitus: Mäykysen mielestä purkkipinot kolisevat kivasti kun niitä tassuttelee kumoon.

Laiton lelu?

Mäykynen on suuri laser-intoilija. Henkilökunta on aina varonut osoittelemasta herra Mäykystä laserilla silmiin, sillä lelun potentiaaliset riskit on tiedostettu. Tänään henkilökunta kuitenkin kävi aivan muissa asioissa Säteilyturvakeskuksen nettisivuilla ja samalla eksyi lukemaan siellä olevaa laser-tiedotetta. Suomessa kuluttajakäyttöön sallitaan vain yhden milliwatin tehoiset laserosoittimet. Tarkempi tutustuminen aiheeseen selvittää, että laserit on jaettu turvallisuusluokkiin ja nykyisessä järjestelmässä luokat ovat 1, 1M, 2, 2M, 3R, 3B ja 4. Vain luokkien 1 ja 2 laserit ovat kuluttajakäyttöön sopivia. Tosin niitäkään ei silti saa tuijottaa, tai vaarana on silmävaurio.

Heti kotiuduttuaan henkilökunta kävi mielenkiinnosta tutustumassa herra Mäykysen laserpointterin merkintöihin. Tuotteessa lukee selvästi: 2 mW, CLASS 3R LASER PRODUCT. Uusintavierailu STUK:n sivuilla kertoo: Luokkaan 3R kuuluvat laserit ovat hieman suurempitehoisia kuin luokkien 1 ja 2 laitteet. Näkyvän valon alueella maksimi ulostuloteho on 5 mW (milliwattia). Suoraan osuva tai sileästä pinnasta heijastunut säde voi aiheuttaa pysyvän vaurion silmässä. Tähän luokkaan kuuluvat tehokkaimmat ammattikäyttöön tarkoitetut rakennuslaserit ja tähtäinlaserit.

Herra Mäykysen lelu on siis ammattikäyttöön suunniteltu tähtäinlaser. Kyllähän herran laserjahti välillä melko ammattimaiselta vaikuttaa, mutta henkilökunta silti epäilee, ettei Mäykynen ole tässä tekstissä tarkoitettu ammattilainen. Valtioneuvoston asetuksen 291/2008 mukaan leluksi tai harrastusvälineeksi ei saa myydä tällaista tuotetta. Asetushan on suhteellisen uusi, mutta henkilökunnan selvitystyö paljasti, että jo vuonna 1998 valtioneuvosto on asettanut harrastetuotteille vastaavat tehoylärajat. Ei ole siis kyse siitä, että kaupan hyllyyn olisi vahingossa jäänyt tällainen laite roikkumaan, vaan todennäköisesti kaupassa ollaan yksinkertaisesti täysin tietämättömiä laser-rajoitteista. Herra Mäykysen 2 mW pointteri on onneksi 3R-luokan alarajoilta eikä tehoa sentään ole 5 mW. Henkilökunta aikoo silti hyllyttää tuotteen, sillä voi olla, että sileästä lattiapinnasta tuleva heijastus on silmille jo ainakin jossain määrin haitallinen, kun Mäykynen kuitenkin altistuu pisteelle lähes päivittäin. Nopealiikkeinen Mäykynen muutenkin aina välillä kääntää päänsä kohti laseria, joten suora silmäaltistuskin on henkilökunnan varovaisuudesta huolimatta mahdollinen. Täytyy laittaa pienempitehoinen pointteri ostoslistalle.

Herra Mäykynen kehottaa blogilukijoitaan ottamaan työturvallisuuden vakavasti. Tarkistakaa punaisten pisteidenne tehot ja vaatikaa tarvittaessa turvallisempia laitteita.

Hiekkalaatikkotestausta

Herra Mäykynen sai pari viikkoa sitten koekäytettäväkseen uuden hiekkalaatikon. Henkilökunta oli lukenut, että useat kissataloudet käyttävät valmisvessojen sijaan korkealaitaisia laatikoita ja ovat ratkaisuunsa tyytyväisiä. Väitettiinpä tällaisen laatikon jopa vähentävän vessamateriaalin kulkeutumista ympäri kämppää. Herra Mäykysen vessankäyttötavat eivät aina ole kovin hienostuneita, joten pakkohan meidänkin oli kokeilla, jos korkeat laidat olisivat ratkaisu hiekoittumisongelmiin. Viime aikoina mikrohiekka on tosin tullut jo niin arkiseksi, ettei se enää juurikaan aiheuta hilluntaa ja talouden hiekkaongelmakin on ollut melko pieni. Pienellä vaivalla saatavat parannukset ovat silti aina tervetulleita, joten henkilökunta lähti shoppailemaan.

Siistin korkeareunaisen laatikon löytäminen tuntui olevan lähes mahdoton tehtävä, joten henkilökunta luovutti ja osti Etolan ainoan pyörättömän, mutta riittävän tilavan ja korkeareunaisen laatikkomallin. Hinta oli sen verran halpa, että suunnitelma oli pitää tämä koekäyttömallina ja tarvittaessa myöhemmin ostaa hienompi, jos sellainen jostain vastaan kävelisi. Laatikko on harmaa, 50 litrainen Allibert, tuttavallisemmin Alli-Pertti. Alli-Pertissä on mukavuutena kaksi kurkistusikkunaa, jotka suunnittelija on kyllä ehkä ajatellut kantokahvoiksi.

Herra Mäykynen kävi koekäyttämässä Alli-Pertin heti hiekkatäytön jälkeen. Korkeat laidat pitivät hiekat laatikossa, vaikka herra Mäykynen kuopsutteli oikein urakalla. Sitten tuli arvaamaton takaisku. Poishyppy laatikosta sujui Mäykyseltä leikiten, mutta mitkä olivatkaan sen seuraukset: hiekkaa siellä ja täällä! Jostain syystä laatikosta tuntuu lähtevän ainakin tuplamäärä hiekkaa, kun sieltä poistuminen tapahtuu astumisen sijaan hyppäämällä. Lisäksi ongelmana on vaihtelevat poistumissuunnat. Normivessastaan herra Mäykynen pääsee ulos vain yhteen suuntaan, ja kynnysmatto kerää suurimman osan tassujen hiekasta. Korkeareunaisesta avolaatikosta herra sen sijaan hyppelee suuntaan jos toiseenkin, ja hyppyjen kantama on sen verran reipas, että matosta ei ole enää mitään iloa.

Ylimääräisistä hiekkakylvöistä huolimatta Alli-Pertin testausta päätettiin jatkaa. Koko ajan Mäykysen käytettävissä oli myös vanha katollinen kissanvessa. Mäykynen näytti suosivan Alli-Perttiä, mutta välillä herra asioi myös heiluriovellisessa perusvessassaan. Ehkä syynä tähän oli nostalgian kaipuu tai mahdollisesti tarve katon tuomalle paremmalle intimiteettisuojalle. Henkilökuntaa katollisuus miellytti senkin takia, että se tuntui pitävän hajut paremmin poissa. Toki pari kertaa päivässä siivottu mikrohiekkavessa on yleensä hajuton ilmankin kattoa. Ääriolosuhteissa, eli hetkinä jolloin herran vatsa on hiukan sekaisin, on aktiivihiilisuodatetun perusvessan hajunpitävyys kuitenkin parempi.

Tänään Alli-Pertin käyttöönotosta tuli kuluneeksi kaksi viikkoa ja kokemuksia katsottiin kerätyn tarpeeksi. Alli-Pertti pestiin ja päätettiin siirtää varastolaatikoksi kellariin. Herra Mäykynen ei ole esittänyt protesteja, vaan on siirtynyt taas sujuvasti käyttämään vanhaa perusvessaansa. Toivotamme Alli-Pertille parempaa menestystä uusissa tehtävissään.

Luonneanalyysi

Herra Mäykynen tavoittelee korkeuksia. Vain katto on rajana.

Viikon Kissakuvahaastessa etsitään oma kissaa kuvaavaa persoonaa. Vaihtoehtoina ovat luonnetyypit, jotka Sari Kumpula on esitellyt kirjassaan Kissan 9 luonnetta. Vaatimattomaan tapaansa Mäykynen yrittää pärjätä mahdollisimman monessa sarjassa.

• Perfektionisti “Vain paras kelpaa”
  Tämä luonne kuvaa Mäykystä usein. Laatikkoprojektien suhteen Mäykynen on ehdottoman tarkka ja antautuu työhönsä täysillä. Tarkastaja Mäykynen myös valvoo huolellisesti useita asioita kuten pyykkien kuivatusta ja akvaarion vedenvaihtoja.
  
  
• Auttaja “Voinko miellyttää teitä?”
  Ai ketä? Mäykynen miellyttää vain itseään ja jos siinä sivussa viihtyy joku muukin, niin kiva juttu. Jos ei, niin sitten ei.
  
  
• Menestyjä “Tahtoo haasteita”
  Haasteeton elämä on tylsää. Aina pitää kehitellä uusia suunnitelmia, kokeilla ja yrittää kaikenlaista uutta. Tiesittekö esimerkiksi, että kaapelimodeemin pudottaminen lattialle on paras tapa saada henkilökunnan huomio pois tietokoneesta?
  
  
• Romantikko “Naukuja kuutamolla”
  Voidaanko karjuntaa ulko-oven edessä tai nälkäänkuolemishuutoa keittiössä pitää romanttisena? Ei, henkilökunta ei usko, että Mäykynen on romantikko.
  
  
• Tarkkailja “Salaperäinen yksinäinen”
  Herra Mäykynen on kaikkea muuta kuin yksinäinen sielu. Herra joutuu olosuhteiden pakosta kärvistelemään työpäivät itsekseen. Muuten Mäykynen onkin sitten siellä missä tapahtuu — riippumatta siitä kaivataanko Mäykystä mukaan vai ei. Ihan turha kuvitella, että vaikkapa korjaus- tai remonttihommia voisi tehdä ilman tarkastaja Mäykystä. Jopa paitojen silityksessä Mäykynen on suurena apuna istumalla silityslaudan päässä.
  
  
• Epäilijä “Voiko tähän luottaa?”
  Mäykysellä ei ole aikaa tuhlattavaksi epäilyyn. Jos joku kiinnostaa, sinne mennään. Jos käy kehno tuuri, niin sitten pudotaan tai tarpeen vaatiessa poistutaan paikalta vähin äänin. Mäykynen ei arkaile eikä piileskele, vaan on ensimmäisenä tutustumassa kaikkeen uuteen olipa sitten kyse asioista, esineistä tai ihmisistä.
  
  
• Seikkailja “Varsinainen villikissa”
  Aina tilaisuuden tullen. Tosin tilaisuuksia on rajoitetusti, koska sisätiloissa kaikki paikat on oikeastaan koluttu jo läpi ja ulkoilua haittaa talvi ja tassuravisteluita aiheuttava lumi. Lisäksi ulkoseikkailuissa on sellainen rajoittava tekijä kuin flexi, joka estää päättömimmät tempaukset. Onneksi seikkailussa on vain mielikuvitus rajana ja olohuone ja pullonkorkki muuttuu helposti hämyisäksi metsiköksi ja araksi metsähiireksi, jota hurja kissapeto voi vaania sammaloituneen kiven eli sohvan takaa.
  
  
• Johtaja “Täällä määrään minä”
  Ehkä unelmissaan Mäykynen määrää, mutta herran harmiksi totuus on hiukan muuta. Edes ruokaa ei tarjoilla aina käskyn käydessä.
  
  
• Rauhanrakentaja “Tärkeintä on harmonia”
  Herra Mäykysen lempiharrastuksia on epäharmoninen ryntäily ympäri kämppää. Hippiluonnetta herrasta on hiukan vaikea löytää.

Yhteenvetona voidaan todeta, että herra Mäykynen on seikkaileva menestyjä, jolla on ajoittain hiukan perfektionistin vikaa.

Furminator Fun Facts

Edelliseen postaukseen jääneiden avointen kysymysten innoittamana henkilökunta on googlettanut kuumeisesti furminaattorin ominaisuuksia — luonnollisesti laitehankinnan jälkeen.

Virallisen FAQ:n mukaan furminoitavaksi soveltumattomat non-shedding-kissarodut ovat balineesi, bombay, cornish rex, devon rex, burma, korat, LaPerm, itämainen lyhytkarva, itämainen pitkäkarva, ragamuffin, singapura, sfinx, tiffany eli chantilly, turkkilainen angora, turkkilainen van ja york chocolate. Muita rotuja sopii furminoida vapaasti. Bengali oli onneksi sallittujen listalla, joten herra Mäykynen voi huokaista helpotuksesta ja jatkaa onnellisena furminoitumistaan. Samainen FAQ kertoo laitteen soveltuvan mainiosti myös pitkäkarvaisille kissoille, ja koska FURminator on kampa eikä veitsi, mäykyjää voi furminoida vaikka päivittäin ilman pelkoa kissassa vielä kiinni olevan karvapeitteen katoamisesta. Vekottimen syvin olemus ja olemisen tarkoitus on poistaa irtonainen muun turkin sekaan jäänyt pohjakarva ennen kuin se poistuu luonnostaan sohviin, vaatteisiin ja muihin vastaaviin pintoihin.

Mäykysen tietotoimisto täältä tähän.

Hasta la vista, karva

Nyt Mäykyselläkin on sellainen. Paljon kehuttu FURminator kotiutui tänään ja jo ensimmäisen koekäytön perusteella herra voi antaa vekottimelle täydet suositukset. Herran nälkäkin unohtui, kun Furminaattorilla oli vedetty pari vetoa. Ihastuttava harja sai osakseen puskemista ja sisäinen hyrinämoottorikin käynnistyi. Furminointiin tuli lisää haastetta kun täpinöissään oleva herra ei malttanut pysyä paikallaan, vaan tepasteli edestakaisin ja välillä heittäytyi selälleen. Yhden kissanpennun verran herrasta furminoitui ihan hetkessä, joten ihmekös, että joka paikka on viime aikoina ollut täynnä karvaa.

Henkilökunta päätyi ostamaan Furminaattorin Stockmannilta, koska sellainen oli siellä juuri sopivasti kanta-asiakasalessa. Amazonkin katsastettiin, mutta brittiversio katsoo tuotteen kuljettamisen saarivaltion ulkopuolelle olevan ylivoimasta. Rapakon takaa posti kulkee paremmin, mutta jenkki-Amazonista tilattaessa posti- ja käsittelykuluja ropisee sen verran reilusti, että alun perin puolta halvemmasta hinnasta tulee jopa kalliimpi kuin täältä hankitun härvelin ostokustannukset. Lisäksi kaupasta ostamisessa on sekin merkittävä etu, että tuotteen saa heti mukaansa eikä pakettia tarvitse odotella. Hinnasta kuitenkin huomaa, että harjalla on patentti, sillä muovivarren päähän tökätyn tiheäpiikisen kamman valmistuskustannukset eivät mitenkään voi olla paria euroa enempää — etenkään kun tuote tulee Kiinasta.

Herralle ostettiin Furminaattorin S-koko, mallia kissa. Koirillekin on ilmeisesti oma S-kokonsa. Ehkä osa kissoista tai koirista saisi traumoja, jos joutuisi käyttämään unispecies-mallia. Tosin kissaversiossa luki, että sitä voi käyttää myös koirilla. Henkilökunta kuitenkin mokasi, sillä muilta osin Furminaattorin käyttöohjeet luettiin vasta koekäytön jälkeen. Special notes painottaa, että Tool is designed to be used ONLY on shedding breeds. Consult a veterinarian to determine if your dog or cat is considered a shedding or non-shedding breed. Eläinlääkärille ei tullut soitettua. Karvanlähtö näyttää ilmeiseltä, mutta jos päätelmät menivät vikaan, niin joudumme varmaankin kärsimään virheemme seuraukset ilman toivoa miljoonakorvauksista. Non-shedding on tosin hiukan outo termi kissoista ja koirista puhuttaessa, sillä eikös niistä kaikista lähde karvaa? Googletuskin väittää: Non-shedding cat breeds are a myth. Ehkä tällä tarkoitetaan karvattomia rotuja tai sitten valmistaja on varautunut siihen, että joku kehittää rodun, jolla on samat karvat läpi elämän. Surkuhan siinä tulisi, jos sellaisen otuksen karvat vahingossa furminoisi.

Ensimmäisen illan käytön perusteella Mäykynen ilmeisesti furminoisi mielellään aamusta iltaan, mutta laitteen käyttöä täytynee hiukan rajoittaa. Olisi kuitenkin toivottavaa, että huhtikuun näytelmässä herralla olisi vielä jokunen karva tallella.