torstai 5. helmikuuta 2009

Unelmien unilaatikko

Herra Mäykysellä on monenmoisia nukkumapaikkoja eikä herra ole turhan tarkka sen suhteen, missä ottaa nokoset. Yöunet nukutaan yleisimmin henkilökunnan sängyn jalkopäässä. Päiväunipaikkoja onkin sitten jo useampia ja yhteinen tekijä näillä kaikilla on vain se, ettei yksikään niistä ole kissanpediksi valmistettu. Yritystä on kyllä ollut, mutta kissanpesien menestys on ollut heikko tai ainakin vääränlainen. Lammastyynystä tuli saalis ja pyöreään polyesteriunelmaansa herra ei suostu edes vilkaisemaan. Myös rapiseva Tramps Hide 'n' Seek -pussukkapeti on lupaavista mainosteksteistään huolimatta Mäykysen mielestä täysi turhake. Kivisellä ikkunalaudallakin herra mielummin jäädyttää peppunsa kuin koskee vieressä olevaan lämpöiseen ja pehmeään ikkunalautamattoon.

Missä kaikkialla Mäykynen sitten nukkuu? Sohvalla, kiipeilypuussa, toimistotuolilla... Aivan ylivoimainen suosikki on kuitenkin pahvilaatikko. Eikä mikä tahansa pahvilaatikko, vaan SADOLIN-laatikko, jonka herra on remontoinut mieleisekseen. Laatikko on ties miten vanha ja kulkeutunut Mäykysen asuntoon parin mutkan kautta. Siinä oli vanhoja lautasia ja se oli matkalla pahvinkeräykseen. Mäykynen kuitenkin näki laatikon potentiaalin: se kaipasi vain pientä laittoa ja siitä sai unelmakodin! Myönnetään, että henkilökunta on hiukan avustanut remontissa, sillä lautasten sijaan laatikkoon on nyt sijoitettu tyyny, ettei se kokisi täydellistä luhistumista. Sen sijaan seinäremontista herra on vastannut ihan itse. Terävät kulmaukset ovat saaneet pehmeämmät muodot, ja Mäykynen on hyvin onnistunut kadottamaan laatikon alkuperäistä kulmikkuutta. Järsintätyö tuotti melkoisen kasan pahvisilppua ja kesti useamman viikon, mutta nyt Mäykynen vaikuttaisi olevan tyytyväinen tulokseen eikä seinäprojektia ole enää jatkettu muutamia satunnaisia yksityiskohtien korjailuja lukuunottamatta. Ehkä Mäykynen on ymmärtänyt, että jos ei höyläämistä lopeta ajoissa, on koko laatikko vaarassa sortua kuin Michael Jacksonin nenä konsanaan.


Henkilökunta on toistaiseksi antanut Mäykysen pitää laatikkonsa, koska se on herralle selvästi mieluinen ja onhan sen paranteluun käytetty myös lukemattomia työtunteja. Aina välillä mieleen kyllä muistuu, ettei pahvinkeräyslaatikolle ole kovin pitkä matka. Ai miksi? Sanotaan vaikka, että henkilökunnan ja Mäykysen sisustusmaussa saattaa ehkä olla joitain pieniä eroavuuksia.

14 kommenttia:

Zana kirjoitti...

Hehheh, mainio kaveri tuo Mäykynen! Olen herran touhuamista seuraillut jo jonkin aikaa, mutta itsellenikin ajankohtainen aihe eli remontointi kirvoitti kommenttiin. Päivähän tässä parani, ei mahda mitään!Henkilökuntaa (kun ei tuo herra näemmä vielä itse päivitä blogiaan...) oivallisesta blogista kiittäen.

Hipsu, Viiru ja Killi kirjoitti...

Voi että on hienosti tehty seinäremontti! Meilläkin pahvilaatikko on ihan paras nukkumapaikka, tosin remonttia emme hirveästi ole tehneet.
Meidän suosikki on Äiskän töistä tuoma Sol de Aquilas Espanjalaistyylinen kämppä.

Nyt Äiskäkin tietää, mitä tarkoittaa, kun puhutaan poikamiesBOXista

sitruuna kirjoitti...

Täällä ollaan aivan samaa mieltä kaikista turhakkeista, kuten rapisevasta pehmopussukasta ja Ranskasta asti tilatusta Whiskas-kopasta. Jos se on tarkoitettu kissalle, sitä ei ole tarkoitettu kissalle.

Hieno paffilaatikko, Sadolin voisi ottaa johonkin mainokseen.

Mirja kirjoitti...

Neidin varastamaan sukkakoppaan yritettiin meillä laittaa pehmustusta, ettei neidin tartte kovassa muovirähjössä nukkua. Sen jälkeen ei koppaan koskettukaan, ennenkuin pehmusteet poistettiin.

Lempparipaikkoja meillä on myös ihmisväen lattialle/tuoleille unohtuneet vaatteet.

Villikissa kirjoitti...

Näkee että tuohon on uponnut muutamia työtunteja, ei se muuten olisi noin hyvin remontoitu=D Hyvin näyttä uni maistuvan.

Orja kirjoitti...

Tätä on näköjään suvussa :). Sissillä on jatkuvasti projekti käynnissä -> pahvilaatikon laittaminen palasiksi... Tiesin kyllä, että sitä on äidin puolella, mutta eipä ihmekkään Sissin remppausinto, jos sama oireisto periytyy myös isän puolelta ;D

sea kirjoitti...

Meillä sanottiin monta kertaa lukiessa check! Annista löytyy niin monta samaa piirrettä! Ei kelvannut söpö vaaleanpunainen sydäntyynyt. Sohva, työtuoli ja pahvilaatikot sitä vastoin kelpaa. Stressipoksin kärsiminen se vasta kivaa on! Henkilökunnan on vissiin vaan alistuttava... :D

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Tiäksä, me kans saadaan vähän väliä erikokoisia ja erilaisia pahvilaatikoita - ja ei ne saa olla tossa ku muutaman viikon.. just kun ollaan ehditty tottua, niin laatikko *pfuf!* katoaa!

Tosin, kyl me sitten saadaan aina uusi, erilainen. Mut silti. Voishan ne kaikki kerätä tänne, mitä sitä hyviä latikoita pois heittämään? Mut ei. Kerrallaan kuulemma vain pari laatikkoa. Kun ovat niin "rumia" ja "hankalia". Jaa? EI MEISTÄ!

Hienosti oot hoitanut sun oman tontin. Aaltoja!

piisku kirjoitti...

Hihii! Niin tuttu tunne :)
Ostat ja tuot jotain ällistyttävän ihanaa kissoille. Ne tulee iloisin mielin tutkimaan ostoksia. Ja suorastaan kurnauttavat kuorossa, että: Just tälläisen muovipussin mä on AINA halunnut! Ja sitten seuraa kova tappelu (kaksi kun noita karvakavereita on), että kumpi sen muovipussin itselleen saa.

Aslan ja Raichu kirjoitti...

Herra Mäykysellä on ihan selvästi sisustussilmää! Mekin saadaan joskus laatikoita olkkariin muttei me olla vielä keksitty että niitä voisi itsekin remontoida. Meillä iskä tekee niihin kaikkia reikiä ja sitten me hypitään niistä sisään ja ulos. Äippä ihmettelee kuinka teidän henkilökunta on ollut noin ymmärtäväinen Herra Mäykystä kohtaan, meidän laatikot kun aina lentää pihalle vaikka me pidettäisiin niistä kuinka paljon tahansa. Ihan epistä!

Hra Mäykynen kirjoitti...

Kiva että muillakin on samansuuntaisia harrastuksia. Suvussa on sitten ilmeisesti jyrsijäverta, jos siskopuolella on samanlaiset nakertelutaipumukset. Mäykysellähän selvästi laatikoiden pureminen on koko harrastuksen hohdokkaimpia osia. Parhaimmillaan täällä on herralla ollut kolmekin isoa laatikkoa, mutta henkilökunta on aika nopeasti hermostunut niihin kompasteluun ja ne on kannettu kierrätykseen. Nyt käyttöön on ainakin periaatteessa otettu yhden laatikon sääntö, mutta siitä on kyllä vahingossa aina välillä lipsuttu ;) Henkilökunta ei oikein itsekään tiedä, miten tätä yhtä boksia on siedetty nurkissa jo niin kauan.

Furensic Evidence kirjoitti...

Piti ihan käydä lukemassa tämä uudelleen, kun tää on niin hauska :) Harmi että Mäykysen hieno sänky sit romahti. Meidän Fusku-poika on myös remonttitaitoinen nuorukainen, jolla on talo-projekti juuri meneillään. Tänään on tulossa vieraita ja siirsin mökintekeleen makkariin, mutta se on jo puolimatkassa kohti olohuonetta...

Hra Mäykynen kirjoitti...

Kiva, että joku jaksaa käydä lukemassa ikivanhojakin juttuja :) Nyt kun itsekin tuota pitkästä aikaa katsoi, niin kylläpä Mäykynen näyttää muuten ihan teiniltä tuossa kuvassa. Pahvilaatikkoinnostus on kyllä herralla säilynyt vahvana edelleen, vaikko ko. laatikko onkin nyt jo jatkanut elämäänsä pahvinkierrätyksessä.

Furensic Evidence kirjoitti...

Ehkäpä tänne eksyy joku muukin lukija, kun oli pakko omassa vaatimattomassa blogissa tämä Mäykysen laatikkoprojekti mainita :)