maanantai 13. huhtikuuta 2009

Västäräkistä vähäsen


Herra Mäykynen tapasi metsässä västäräkin, joten kesän täytyy olla jo melkeinpä ovella. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että Mäykynen tuskin huomasi västäräkissä mitään erityistä, vaan se taidettiin luokitella kuuluvaksi samaan lentävien paistien ärsyttävään luokkaan kuin muutkin pikkulinnut. Herraa selvästi kiukuttavat lintuset, jotka kovaäänisesti ilkkuvat oksiltaan taitavasti maastoutuneelle pedolle, mutta lopettavat leikin heti kesken, jos tilanne kehittyy yhtään jännittäväksi.


Nytkin herra Mäykynen vaani ansiokkaasti varpusta, joka istuskeli pihapensaassa. Henkilökunnan suureksi yllätykseksi vaaninta huipentui äkisti komeaan yllätysloikkaan, jonka tuloksena Mäykynen roikkui keskellä piikikästä japaninhappomarjapensasta ja varpunen oli poistunut jonnekin kauas. Toisen epäonnelle ei saisi nauraa, mutta henkilökunnan suupielet kyllä väkisinkin kääntyivät hymyyn. Mäykysen hämäännys kesti kuitenkin vain hetken ja sen jälkeen herra hyppäsi alas puskasta, pikaisesti nuoli karvansa ojennukseen ja jatkoi ulkoiluaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siis mitäänhän ei tapahtunut: vai ettekö ennen ole kuulleet, että kissat loikkivat ja vaanivat.


Mäykysen tapoihin ei kuulu turha hienostelu, eikä esimerkiksi pieni maaston kuraisuus ole mikään este tipujen kyttäykselle. Niinpä herra on viime aikoina kannettu ulkoilujen jälkeen suoraan tassupesulle. Kurja loppu kivalle ulkoilulle.

4 kommenttia:

Kainaloinen kirjoitti...

Meillä Seppo ei vaani noita pikkutirppoja ollenkaan mutta olis menossa puuhun valtavan kokoisten varisten perässä. Se on se iso ego...

Mäykynen ei turhia hienostele pihalla, hyvähyvä! Pitää sitä nyt palvelusväelle vähän puuhaa järjestää pesuhetkien merkeissä.

Hra Mäykynen kirjoitti...

Mäykyselle kelpaavat kaikenlaiset tirpat. Harakka, varis ja fasaani ovat kieltämättä ehkä kiinnostavimpia, mutta pikkulinnutkin kelpaavat paremman puutteessa.

sitruuna kirjoitti...

Alin kuva mustavalkoiseksi muutettuna voisi hyvin olla meidän pihalta... tänään käytiin taas, ja siellähän ne linnut karjuivat puussa vaikka Mauno täysin näkymättömänä hiiviskeli ihan lähimain. Henkilökunta vain ärsyttävästi on ostanut uuden kirkuvansinisen flexin, jonka näkee sokea pulukin ja se on varmaankin se tekijä, joka pilaa Maunon lintuonnen.

Heidi Kovanen kirjoitti...

Ensiluokkaista vaanimista! Täällä myös vaanitaan lintuja, tosin parvekkeelta käsin. Iita ei ole vielä innotunut valjasteluun ja pentua ei ole vielä opetettu valjaisiin. Parveke on myös mielenkiintoinen vaanimis ja torkkumispaikka:) Mukavia kevät valjasteluja teille!