sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Verhokankaanmetsästäjä


Lähestyvä RUROK aiheuttaa henkilökunnalle harmaita hiuksia. Käsityöihmisten iloksi ja kaikkien muiden harmiksi näyttelyhäkin sisäpuolinen verhoilu on pakollinen ja jätetty esiintyjän henkilökunnan vastuulle. Koska Mäykysen talouteen on aikanaan hankittu ompelukone, päätti henkilökunta tehdä verhot itse. Osittain ratkaisu johtuu myös siitä, että valmiiden verhojen tilaaminen yhtään mistään viikon varoitusajalla on epätoivoista.

Verhoprojektin ensimmäinen askel oli luonnollisesti kankaan hankinta, vaikka jälkiviisaasti voisi todeta, että myös suunnittelu olisi hyvä alku. Verhojen raaka-aineen hankintaa varten henkilökunnan edustaja suunnisti eilen Eurokankaaseen tekemään löytöjä, sillä etukäten oli tiedossa vain kankaan melko hatarin tiedoin arvoitu menekki. Ennen kauppaan astumista käsitys kankaan hankkimisesta oli suunnilleen seuraava: 1) Mennään kauppaan. 2) Ostetaan kangas. Väärin. Ensimmäinen tunti kului liikkeen valikoiman hahmottamiseen.

Kankaiden jaottelu sisustus- ja muotikankaisiin saattaa olla jossain mielessä loogista, mutta se ei juuri helpota näyttelyverhon hankkijaa, joka yrittää epätoivoisesti löytää tyylikkään kankaan, jonka voisi pestä 60 asteessa. Ensimmäinen järkytys seurasi havainnosta, että suurinta osaa kankaista ei voi pesuohjeen mukaan pestä lainkaan. Muutamat kankaat kestävät 30 tai 40 astetta ja vain hyvin harvat korkeampia lämpötiloja. Vaatimus pesunkestosta oli pudotettava 40 asteeseen. Toinen järkytys oli kankaiden hinta. Määräthän kannataisi oikeasti mitata tarkaan! Arvoitukseksi jäi, miten verkosta tilatuille valmiille verhoille voi tulla hintaa kolmesta kuuteenkymppiin, kun mikä tahansa kangas tuntui maksavan vähintään kympin metri ja useimmiten tuplasti sen verran. Oikeasti hienot ja hyvälaatuisen oloiset kankaat olivat vielä reilusti kalliimpia, eikä niitä tietenkään voinut pestä. Se ei tullut yllätyksenä, että suurin osa kankaista ei ole kauniita, joten kolmannelta järkytykseltä vältyttiin.

Toisen tunnin jälkeen epätoivon vallatessa mielen oli kankaanhankintapartion pakko poistua tauolle. Kluuvin katutason kioskista ostettu jäätelötötterö ja Fanta-pullo palauttivat onneksi shoppailuinnon ja puolen tunnin jälkeen askel kävi uudestaan kangaskauppaan. Nyt kangaspakkojen lomassa navigointi sujui kuin vanhalta tekijältä, ja oli mahdollisuus keskittyä olennaiseen: Ostaisinko vihreää vai sinistä, pellavaa vai puuvillaa, pilkkuja vai raitoja? Sopiiko tämä tuo kanssa vai tuo tuon toisen? Lopulta kassalle asti päätyi täysin ennakkosuunnitelmien vastaisesti vihreää pellavaverhoa ja tummanruskeaa puuvillagabardiinia.

Henkilökunnan suureksi helpotukseksi verhojen vaikutus Mäykyseen oli mitä ihanteellisin. Kun kankaat poistettiin pussista herra nuuhki hetken ostoksia ja asettui sitten uuden verhonsa päälle nukkumaan. Toivottavasti väriyhdistelmän harmonia saa Mäykysen uneliaaksi myös Myyrmäkihallissa.

14 kommenttia:

sitruuna kirjoitti...

Ja Eurokankaassa luultavasti meni se kolmas tunti myyjää etsiessä/kassalle jonottaessa. Sen huonompaa palvelua kuin Eurokangas ei Helsingistä löydy... (tai no, Sinelli on hyvä kakkonen)

Me toimittiin näyttelyverhojen kanssa niin että näyttely tuli vähän yllättäen -> vikinää kasvattajalle -> kasvattaja lainaa verhot (henkilökunta ompeli pohjapehmustepeiton) -> kasvattaja muuttaa -> henkilökunta unohtaa palauttaa verhot sen ainoan kerran kun nähdään syksyn aikana -> kasvattaja lupaa verhot Maunolle lahjaksi = Maunolla on hienot vihreät verhot ja ripustusvaijerit. Mission completed. Vielä pitäisi päästä näyttelyyn.

marjis kirjoitti...

Onkos Mäykysen posket muuttuneet viime aikoina pikkuisen herrasmiesmäisesti pyöreiksi? Ihan kuin olisin näkevinäni tällaista kehitystä kuvien perusteella? :)

Emma kirjoitti...

Terve, Mäykynen ja henkilökunta,

kiitos, että varoititte Mäymörin karamellivaarasta. Jää ostamatta nyt sitten. Kiitos muutenkin ihanasta blogista. Ahnehdin jo kaikki kirjoitukset. Hyvää kevättä!

Terkuin, kesäkuussa kotiin saapuvan bengalin emäntä

Pette kirjoitti...

Olisipa mukavaa tehdä treffit Herran kanssa.

T naapurin tyttö Tara

Emma kirjoitti...

Ai niin, jatkoa seuraa:
mistä hankitte kissanestoverkon ikkunaan? Harkitsemme eri vaihtoehtoja parvekkeen verkotukseen ja kangasverkko olisi ehkä vähiten ruma. Zooplussalla näytti olevan jotain kohtuuhintaista ainakin.

Pette kirjoitti...

Taralle tulee tällä viikolla Zooplussan verkkoa pienempi palanen, millä on tarkoitus suojata muutama ikkuna. Voin laittaa vaikkapa pulinasivulle kommenttia, millaista ko. verkko on käytössä

Hra Mäykynen kirjoitti...

sitruuna: Kävi sitten ilmeisen hyvä tuuri Eurokankaassa, sillä ei ollut jonoa. Suurin osa oli ilmeisesti saanut tehtyä kangasvalintansa jo hyvissä ajoin ennen sulkemisaikaa. Maunon verhot on kyllä valmistuneet aika pienellä vaivalla. Kätevää.

marjis: Ehkä ne on, vaikea sanoa, kun Mäykystä tuijottelee päivittäin. Pentukuviin verrattaessa jotain eroja on kyllä havaittavissa. Eikä Mäykysen poskia ole paranneltu silikonilla ;)

Emma: Kiva, että Mäykysen jutut ovat ilahduttaneet. Ennen kuin huomaatkaan, on sinullakin jo oma bengalitenava huolehtimassa, ettei aika tule pitkäksi.

Ikkunaverkko on juuri Zooplussasta. Blogin alkuajoilta verkosta on yksi juttukin.

Pette: Onko Tarakin tulossa lauantaina näyttelyyn?

Pette kirjoitti...

Ei ole mutta kun asutaan malminkartanossa, eli ollaan naapureita.

Pette

Emma kirjoitti...

Heh, en sittenkään näköjään ollut lukenut kaikkia juttuja vielä, kiitos :)

PS: Sulla tulee ihan hassuja sanoja sanavahvistuksessa, nyt mm. bledis :D

sitruuna kirjoitti...

Ei se ole kiinni jonon pituudesta Eurokankaassa miten kauan jonottaessa tai myyjää etsiessä menee... voi mennä tunti vaikkei muita asiakkaita olisikaan.

Hra Mäykynen kirjoitti...

Kannattaa lähettää henkilökunnan miesedustaja tällaisiin kauppoihin, joissa tyypillinen asiakas on nainen ;) Myyjät menevät ilmeisesti niin hämilleen valtavirrasta poikkeavasta ostajasta, etteivät osaa kadota paikalta.

Mirja kirjoitti...

Mielestäni pellavan ja puuvillan voisi kyllä pestä 60 asteen ohjelmalla. Kutistumista saattaa hieman tapahtua (kannattaa kutistaa ennen ompelua) ja aavistuksen haalentua väri, mutta muuten luonnonkuidut yleensä kestää lämpimämmänkin pesun. Värin ja kutistumisten takia ohjeissa on "varmuuden vuoksi" -tyyppinen pesuohje.

Hra Mäykynen kirjoitti...

Puuvillan saakin pestä jopa 95 C:ssa ja pellavan 40 C:ssa. Molemmat olivat jo pesussa ja pellava kutistuikin aika reippaasti. Eiköhän meidän käytössä 40 C ole ihan riittävä pesulämpö, kun suunnitelmissa ei kuitenkaan ole aktiivisesti alkaa juosta näyttelyissä eikä esim. suunnata ulkomaille. Eikä henkilökunnan vaatteetkaan taida näyttelyn jälkeen yli 40 C pesuun mennä, joten tiedä sitten onko pelkkien verhojen kuumapesusta suurta hyötyä. Mutta voisihan tuon pellavan pesua kuumemmassa harkita...

Luolaleijona kirjoitti...

*reps* Tunnistin niin oman kankaanostoreissuni tuosta :D Nätit kankaat löysitte, ja näyttivät kivalta myös valmiina verhoina.

Ps. suunnittelu on ihan tylsää, eikös olekin kivempi elää Jännittävää Elämää ja mennä kangaskauppaan ilman suunnitelmaa?