Mestari ja oppilas

Mäykysen ja Ellin yhteiselo sujuu mukavasti. Reippaana tyttönä Elli kipusi jo heti tulopäivänään kiipeilypuun ylätasolle. Mäykysellä kesti aikanaan sentään noin viikon, ennen kuin herra uskaltautui katonrajaan. Ellin on kuitenkin nähtävästi pakko päästä kaikkialle mihin Mäykysenkin. Neiti tietää jo reitin vaatekaapin päälle ja tänään hyppy keittiön pöytätasollekin oli vähällä onnistua. Valitettavasti voimat loppuivat kesken ja roikuttuaan hetken pöydänreunassa etutassujensa varassa Elli putosi takaisin lattialle.

Ihme kyllä, molemmat mahtuvat kiipeilypuun pilvilinnaan ilman tappelua. Tai välillä menee hiukan tassutteluksi, mutta toisinaan siellä taas ollaan sulassa sovussa. Tänään vuorossa oli Mäykysen suosiman hiirikoppailun opetusnäytös Ellille. Toistaiseksi neiti on vain seurannut vieressä, mutta ehkäpä Ellikin jo muutaman päivän tai viikon päästä koppailee hiiriä kuin vanha tekijä.

Hups... Sinne se tipahti.

Tutustuttelua

Ellin ja Mäykysen päivä on kulunut suhteellisen sopuisissa merkeissä. Mäykynen on selvästikin edelleen hyvin hämillään eikä oikein osaa päättää, mikä Elli on. Ellin touhuja pitää aina välillä kurkkia salaa nurkan takaa. Ja seuraavalla hetkellä voikin sitten rynnätä Ellin perään. Takaa-ajot näyttävät henkilökunnan mielestä ajoittain aika hurjilta. Välillä Mäykystä on kielletty kiusaamasta, mutta seuraavalla hetkellä henkilökunta on huomannut, ettei Elli ehkä ihan vastentahtoisesti ole mukana. Neiti kurvaa täydellä vauhdilla suoraan Mäykysen nenän edestä ja välillä läpsii tassuilla Mäykystä nenille. Joku voisi kutsua tätä provosoinniksi.

Henkilökunta ihmettelee pikkusintin rohkeutta ja rämäpäisyyttä. Oikein mikään ei tunnu pelottavan. Vauhti on hurja ja ääni vaativa. Syliin tullaan vain silloin kun huvittaa ja viekkaudella ja vääryydellä lattialta yläilmoihin kaapattu Elli antaa henkilökunnan kuulla kunniansa. Yksinkään ei ole hyvä ja luultavasti naapurikin kuulee aina kun Elli on unohdettu edes hetkeksi. Ei Mäykynenkään ollut pentuna mikään nössö ressukka, mutta Elli on kieltämättä kyllä selvästi toimeliaampi tapaus.

Alla olevasta kuvasta huolimatta ruokalautanen on edelleen asia, jota Mäykynen ei jaa. Lisäongelma on myös, että Mäykysen mielestä Ellillä on paremmat ruoat. Koska henkilökunta ei jaksa kuunnella Mäykysen kumeaa urinaa koko ruokailun ajan on Elli syönyt lähinnä suljettujen ovien takana tai henkilökunnan valvovan silmän alla.

24 h jännitystä ja aktiviteetteja

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Niin myrskyinen, että laivat päättivät jättää pysähdyksen Maarianhaminassa väliin. Yleensä tällainen uutinen ei juuri hetkauttaisi Mäykysen elämää, mutta toisin oli nyt. Tästä force majeure -syystä johtuen Mäykysen henkilökunta sai puolen yön aikaan puhelinsoiton, ettei Elliä tarvitsisikaan tulla aamulla satamaan vastaan. Sitten jäätiin odottelemaan, että Ellille löytyisi vaihtoehtoinen kuljetusmuoto.

Aamulla tuli tieto, että Elli saapuu lentäen Helsinki-Vantaalle. Sinne Mäykysen henkilökunta sitten lähti vastaan. Tuloaulassa ei näkynyt Ellin kasvattajaa, mutta kun kirkasääninen Mäy! kaikui pitkin aulaa, tiesi henkilökunta, että Ellin täytyi olla lähistöllä. Sieltähän Elli sitten jo saapuikin tiukasti viltteihin käärityssä kopassaan. Neiti oli kuulemma koko lennon ajan ilahduttanut kanssamatkustajiaan laulelullaan. Elli siis ilmeisesti hallitsee matkustushuutamisen jalon taidon jo ihan ilman Mäykysen neuvoja.

Kun Elli oli saatu perille ja kaivettu ulos kopasta, oli henkilökunta aivan ihmeissään, kun pieni söpöliini oli niin pieni. Siis luovutusikäisten kissanpentujen piti muisteluidemme mukaan olla jo aika isoja. 1,6 kg painava Elli on kuitenkin Mäykyseen verrattuna aivan miniatyyrikokoa. Eihän tytön nostamista juuri edes huomaa. Pienestä koostaan huolimatta Elli on rohkea eikä juuri hätkähdä Mäykysen kiukkuiluista. Kovasti on päivän mittaan juoksenneltu ympäriinsä ja leikitty leluilla.

Äsken Elli ja Mäykynenkin näyttivät olevan jo suhteellisen hyvissä väleissä. Elli menee edellä ja Mäykynen seuraa ihmetellen perässä. Ja henkilökunta kun luuli, että perävaunun rooli on pennuilla. Mutta ei, Mäykysen mielestä Elli on selvästi hyvin outo otus, jonka puuhailuja on paras seurata tarkasti. Neniä jo haisteltiin eikä Mäykynen enää urise ja murise. Mutta Mäykysen ruokaan ei kosketa. Piste. Ja myös Ellin ruoka on luonnollisesti Mäykysen, koska sehän on samanlaisella lautasella. Hataran ystävystymisaskeleen säilymiseksi kumpikin syö toistaiseksi omassa rauhassaan.

Nyt Elli vetelee sikeitä kaikesta päivän toiminnasta väsähtäneenä. 13-viikkoiselle on paljon, jos yhden vuorokauden aikana käydään satamassa kääntymässä, lennetään lentokoneella, matkustetaan autolla, tutustutaan uuteen kotiin ja ihmisiin ja ihmetellään yhden kissaherran outoa käytöstä. Vähemmästäkin pieni väsähtää.

Kutsumaton vieras?

Mäykysen kotiin saapui tänään vieras, jolla oli mukanaan maukuva kassi. Siis hetkinen!? Erittäin epäilyttävää. Sitten kassi sulkeutui makuuhuoneeseen, jossa on Mäykysen kiipeilypuu. Erittäin törkeää! Herra Mäykynen jäi päivystämään oven ulkopuolelle, sillä jotain sangen hämäräperäistä oli tekeillä.

Jonkin ajan kuluttua ovea hiukan raotettiin ja Mäykynen näki pienen tuijottavan silmäparin. Urinaa ja sihahdus, mutta vastapuoli vain jatkoi tuijotustaan. Pieni sintti ei reagoinut suorastaan mitenkään, mikä oli Mäykysen mielestä entistäkin epäilyttävämpää. Lopulta Mäykynen päästettiin ihan sisälle asti ihmettelemään minikissaa. Moista epäilyttävää olentoa on paras lähestyä hyvin varovasti ja tassu hieman koholla varmuuden varalta. Jostain ihmeen syystä sitä ei kuitenkaan saanut huitoa tassulla, vaan heti tuli kieltoja. Mäykysen mielestä erittäin epäreilua. Kannattaisi muistaa kenen koti olikaan kyseessä.

Lopulta vieras lähti. Mutta uskomatonta kyllä, se unohti ottaa sintin mukaansa! Toivottavasti huomaa kohta unohduksensa, sillä Mäykynen haluaa makuuhuoneensa takaisin. Minikissa on jopa kehdannut käyttää Mäykysen vessaa. Kostoksi Mäykynen tosin söi sintin ruoat uristen samalla kiukkuisesti. Kamalaa, kun nykykakaroilla ei ole tapoja. Pikkudiiva näyttää kaiken huipuksi olevan täällä kuin kotonaan.

Saammeko esitellä: Nordic Glow Missy Elliot, tuttavallisemmin Elli, ikää tänään huimat 13 viikkoa.

Rauhallista arkea

Paukkupakkaset ovat jälleen täällä ja Mäykysen elämä on taas pelkkää sisäkyhjäämistä. Arki kuluu tuttujen askareiden parissa. Lempiajanviete - siis Mäykysen, ei henkilökunnan - on edelleen hiirikoppailu. Henkilökunnan mielestä lempileikki voisi välillä vaihtuakin, mutta Mäykysen mielestä mikään ei vedä vertoja hiirten perässä juoksemiselle. Kaikki huiskaleikit ovat ihan out. Naksuttelua harrastetaan ajoittain, mutta totuuden nimissä Mäykystä taitaa kiinnostaa siinä hommassa ainoastaan palkinnoksi saatavat raksut. Vaikka mikäs siinä, kyllä raksujen voimalla jaksaa juosta pitkäänkin kosketuskepin perässä ja tehdä monenlaista henkilökunnan mieliksi. Mäykysen mielestä paras vaihtoehto taitaisi kuitenkin olla raksupalkkioiden ja naksuttelun yhdistäminen hiirenheittelyyn. Ai miksei niin hyvä idea?

Mäykysen arkeen kuuluu myös pahvilaatikkojen silppuaminen tai siis tuunaus. Mäykynen-design tarjoaa halukkaille kaikenlaisia nakerreltuja pahvilaatikoita. Zooplussan ruskeat laatikot kuuluvat aina valikoimaan, mutta kiinnostuneet voivat kysellä myös muita malleja. Jokainen laatikko on muotoilultaan kuitenkin uniikkimalli, joten ei pelkoa, että naapurillasi olisi jo samanlainen.

Muuten päivät ovat kuluneet patterin yläpuolisella ikkunalaudalla maaten ja ulkoelämää seuraten. Paljon päiväunia ja ajoittain ruokaa ja herkkuja. Rapsutuksia henkilökunnalta ja vaativaa mäykynää, jos huomiota on tarjolla liian vähän. Oikeastaan poikkeuksellisen rauhallista bengalielämää siis. Tyyntä myrskyn edellä?

Lämpimät lumikelit

Tärähtänyttä menoa.

Lauantaiaamuna Mäykynen oli katsonut lämpömittarista, että paukkupakkaset ovat taaksejäänyttä elämää ainakin tältä erää. Yli viikkoon herra ei ollut käynyt edes terassilla. Valjastelemassa Mäykynen oli viimeksi ollut joskus joulukuussa ja viikonloppuaamujen ulos-mäykynäkin oli unohtunut pahimpien pakkasviikkojen ajaksi. Silti Mäykynen näytti tietävän, että nyt säät pitkästä aikaa sallivat reippaan vajastelulenkin. Huuto ja kiehnäys eteisessä teki henkilökunnalle varsin selväksi herran vaatimukset.

Pitkästä aikaa Mäykyselle puettiin takki päälle ja sitten vain menoksi. Herra suuntasi heti vauhdilla metsikköön ja siellä sitten hypeltiin puihin ja vaanittiin tirppoja. Raakkuvat varikset ovat aina raivostuttaneet herraa ja niille säksätettiin nytkin kiukkuisesti. Varikset eivät Mäykysen mielestä ilmeisesti ole tavallisia lintuja, koska niitä ei vaanita, vaan niille kiroillaan täysin avoimesti.

Metsikössä oli useita hyvin tallautuneita koiranulkoilutuspolkuja ja niitä Mäykynenkin hyödynsi. Kerran herra ryntäsi komeasti hankeen talitintin perään, mutta kokemus ei ilmeisesti ollut mieluinen. Mäykynen kömpi hangesta kiireesti takaisin polulle ravistellen jokaista tassuaan jokaisella askeleellaan. Lunta varpaiden välissä - yök! Loppulenkin Mäykynen pysyi hyvin tiukasti polulla.

Peppu jäätyy!

Omatoimilounas

Henkilökunta ei tänään ottanut kuuleviin korviinsa Mäykysen lounasvaatimuksia, koska kello oli vielä liian vähän. Sen sijaan henkilökunta valmisti itselleen aamupalaleipiä ja teki niitä samalla vielä suihkussa olleelle puoliskollekin. Sen jälkeen henkilökunta uppoutui digiboksille tallennetun saippuasarjan seuraamiseen ja jätti Mäykysen kitinät omaan arvoonsa.

Virhe. Mäykystä ei jätetä huomiotta ilman seuraamuksia. Telkkarin tuijottaja havahtui seuraavaksi suihkusta tulijan ihmettelyyn: Oletko sä antanut tolle kinkkua vai onko se ottanut sitä itse? Mäykynen veteli saunapalviviipaletta hyvällä ruokahalulla eteispöydän alla. Ihan itse oli Mäykynen ottanut, herkuksi voitaisi antaa pikkupala, mutta ei todellakaan koko siivua. Kun ei sitä lounasta tarjoiltu, niin herra kävi sitten itse ottamassa. Niinhän ne noutopöydät toimivat: mene ja ota mitä haluat. Herrasmiesmäisesti Mäykynen oli kuitenkin jättänyt toisen kinkkusiivun leivälle.

Pakkasvuosi 2010

Mäykysen uusi vuosi on lähtenyt käyntiin kylmästi. Vaikka ikää ei ole vielä edes kahta vuotta, niin silti jäätävä keli näyttää kolottavan herran luita. Edes ulos ei enää mennä. Tai joka aamu pitää käydä tarkastamassa terassi, joka on ikkunoilla suojattu, mutta lämpötilaltaan ulkoilmaa vastaava. Siellä voi kuitenkin viipyä vain noin minuutin ja sen jälkeen herra porhaltaa heti oven auetessa hurjalla syöksyllä sisälle. Pakko sinne on kuitenkin päästä: olisihan kamalaa, jos kevätkelit pääsisivät saapumaan aivan yllättäen.

Valjastelu on nyt kuitenkin out. Välipäivinä herra kävi satunnaisesti vielä parin minuutin ulkolenkeillä. Mäykysen talvitakki suojaa pahimmalta viimalta, mutta tassut ja korvat jäätyvät silti. Kun elohopea tipahti lämpömittarissa - 10 asteen tuntumaan sai lenkkeily kuitenkin jäädä kokonaan. Toisena perättäisenä - 10 C -päivänä takin pukeminen aiheutti jähmettymisen eteiseen eikä Mäykynen suostunut ottamaan askeltakaan kohti avonaista oviaukkoa. Jotain rajaa sentään ulkoiluinnostuksenkin suhteen.

Mäykysen lempipaikaksi on nyt muodostunut ikkunalauta, jonka päälle on laitettu herran punainen ruoto-fleece ja jonka alapuolella patteri hohkaa kuumuuttaan. Kun ajattelematon henkilökunta oli vienyt peiton pois, makasi herra kovalla lattialla patterin vieressä. Herran ilme oli niin yrmeä, että henkilökunta katsoi parhaaksi toimittaa viltin välittömästi takaisin ikkunalaudalle.

Koskaan aiemmin Mäykynen ei ole vaikuttanut lämpöhakuiselta ja uuninpankolla makailevat kissat ovat tuntuneet hyvin vieraalta ajatukselta. Nyt täälläkin kuitenkin yksi viluinen kissimirri ilahtuisi, jos tarjolla olisi lisää lämpimiä paikkoja. Zooplussan patteripetiä jo suunniteltiin, mutta henkilökunnan toinen osakas oli sitä mieltä, että siinä on liikaa riskejä. Jos patteri romahtaa seinästä ja kaukolämpövedet ryöppyävät sisään, on tuloksena isohko lasku Mäykysen viihtyisyydestä. Nyt pohdinnassa on sähkölämmitteisen tyynyn hankinta herralle. Asia on vielä mietintäasteella, sillä Mäykysen luontainen kiinnostus johtoja kohtaan saattaisi olla vaaratekijä tässä yhdistelmässä. Kuumavesipullo tai lämmitettävä kauratyyny saattaisivat olla astetta turvallisempia ratkaisuja kevään odotteluun.