Verhokankaanmetsästäjä

Lähestyvä RUROK aiheuttaa henkilökunnalle harmaita hiuksia. Käsityöihmisten iloksi ja kaikkien muiden harmiksi näyttelyhäkin sisäpuolinen verhoilu on pakollinen ja jätetty esiintyjän henkilökunnan vastuulle. Koska Mäykysen talouteen on aikanaan hankittu ompelukone, päätti henkilökunta tehdä verhot itse. Osittain ratkaisu johtuu myös siitä, että valmiiden verhojen tilaaminen yhtään mistään viikon varoitusajalla on epätoivoista.

Verhoprojektin ensimmäinen askel oli luonnollisesti kankaan hankinta, vaikka jälkiviisaasti voisi todeta, että myös suunnittelu olisi hyvä alku. Verhojen raaka-aineen hankintaa varten henkilökunnan edustaja suunnisti eilen Eurokankaaseen tekemään löytöjä, sillä etukäten oli tiedossa vain kankaan melko hatarin tiedoin arvoitu menekki. Ennen kauppaan astumista käsitys kankaan hankkimisesta oli suunnilleen seuraava: 1) Mennään kauppaan. 2) Ostetaan kangas. Väärin. Ensimmäinen tunti kului liikkeen valikoiman hahmottamiseen.

Kankaiden jaottelu sisustus- ja muotikankaisiin saattaa olla jossain mielessä loogista, mutta se ei juuri helpota näyttelyverhon hankkijaa, joka yrittää epätoivoisesti löytää tyylikkään kankaan, jonka voisi pestä 60 asteessa. Ensimmäinen järkytys seurasi havainnosta, että suurinta osaa kankaista ei voi pesuohjeen mukaan pestä lainkaan. Muutamat kankaat kestävät 30 tai 40 astetta ja vain hyvin harvat korkeampia lämpötiloja. Vaatimus pesunkestosta oli pudotettava 40 asteeseen. Toinen järkytys oli kankaiden hinta. Määräthän kannataisi oikeasti mitata tarkaan! Arvoitukseksi jäi, miten verkosta tilatuille valmiille verhoille voi tulla hintaa kolmesta kuuteenkymppiin, kun mikä tahansa kangas tuntui maksavan vähintään kympin metri ja useimmiten tuplasti sen verran. Oikeasti hienot ja hyvälaatuisen oloiset kankaat olivat vielä reilusti kalliimpia, eikä niitä tietenkään voinut pestä. Se ei tullut yllätyksenä, että suurin osa kankaista ei ole kauniita, joten kolmannelta järkytykseltä vältyttiin.

Toisen tunnin jälkeen epätoivon vallatessa mielen oli kankaanhankintapartion pakko poistua tauolle. Kluuvin katutason kioskista ostettu jäätelötötterö ja Fanta-pullo palauttivat onneksi shoppailuinnon ja puolen tunnin jälkeen askel kävi uudestaan kangaskauppaan. Nyt kangaspakkojen lomassa navigointi sujui kuin vanhalta tekijältä, ja oli mahdollisuus keskittyä olennaiseen: Ostaisinko vihreää vai sinistä, pellavaa vai puuvillaa, pilkkuja vai raitoja? Sopiiko tämä tuo kanssa vai tuo tuon toisen? Lopulta kassalle asti päätyi täysin ennakkosuunnitelmien vastaisesti vihreää pellavaverhoa ja tummanruskeaa puuvillagabardiinia.

Henkilökunnan suureksi helpotukseksi verhojen vaikutus Mäykyseen oli mitä ihanteellisin. Kun kankaat poistettiin pussista herra nuuhki hetken ostoksia ja asettui sitten uuden verhonsa päälle nukkumaan. Toivottavasti väriyhdistelmän harmonia saa Mäykysen uneliaaksi myös Myyrmäkihallissa.