Syökää kanaa!

Herra Mäykynen jatkaa heti ruokajutulla. Kirjoitettavaahan aiheesta riittää, sillä herralle maistuu noin neljä ateriaa päivässä. Tänään siirrytään ääripäästä toiseen: eineksestä raakaruokaan. Eilen päivällä oli vuorossa shoppailumatka Malmille barf-kauppa Murren Murkinaan. Mukaan tarttui kahden kilon pussillinen pakastettuja kanasiipiä ja toinen mokoma kanankauloja. Kissallehan ei kannata yrittää tarjota suuria ydinluita, sillä niistä ei kissan purukalustolla irtoa juuri mitään. Lihaisista luista tarjottavaksi sopivatkin lähinnä lintujen kaulat ja siivet. Kanansiipipaketti tungettiin sellaisenaan pakastimeen. Kanakaulapussi sulatettiin, ja iltapalaksi Joonas pääsi jo maistelemaan kanankaulaa (0,32 euroa/100 g). Loput kaulat pakastettiin yksittäispakattuina, leivinpaperilla eroteltuina, pakasterasioihin odottamaan myöhempää käyttöä.

Raakaruoan syöminen ei kuulemma ole kissoille aivan helppoa — varsikaan sellaisille, jotka ovat oppineet elämään murekkeilla. Niinpä totuttaminen kannattaa aloittaa pentuna, mitä kokeilimme tänään.


Ihan sellaisenaan kaula ei toki kelvannut, sillä eihän herra Mäykynen suostu syömään broileria muutenkaan ilman mausteita. Mautonta. Kaulan päälle laitettiin ruokalusikallinen purkkieinestä antamaan hiukan hajua, minkä jälkeen menestys olikin taattu. Kaula kiinnosti yllättävän paljon, ja Joonas repi lihanriekaleita sen päistä. Sitten homma kävi aloittelijalle liian vaativaksi. Ruokakulhon äärestä alkoi kuulua protestointia epäasiallisesta tarjoilumuodosta, ja annos palautettiin keittiöön. Apuun otettiin vasara ja sakset. Hiukan nuijittuna ja muutamaan osaan pätkittynä kaula vietiin uudelleen tarjolle. Yleisön hämmästykseksi koko kaula katosi lopulta herra Mäykysen kitusiin. Pikku peto jäysti kaulapaloja innoissaan eikä edes yrittänyt vaatia mitään mieluisampaa ruokaa.


Pakastimessa on nyt siipiä ja kauloja seuraaviksi kuukausiksi. Neljä kiloa broileria riittää kuitenkin yhdellä kissalla aika pitkään, kun tarkoitus on kuitenkin edelleen syödä pääruokana täysravintoeineksiä ja korvata siivillä ja kauloilla vain osa lihoista. Täytyy yrittää jatkossakin totuttaa herra Mäykystä uusiin makuelämyksiin jo nyt nuorena, koska kissakeskusteluja seuranneena voi olla onnellinen, ettei Mäykynen nyrpistele nenäänsä juuri millekään muulle kuin raksuille.

Herra Mäykynen antaa nuijitulle ja saksitulle kanankaulalle kolme tassua neljästä.