maanantai 14. heinäkuuta 2008

Maalla

Lauantaina herra Mäykynen karisti kaupungin tomut jaloistaan ja suuntasi maaseudun rauhaan lomailemaan. Automatka oli kaikkea muuta kuin rentouttava. Mäykynen huusi lähes koko matkan. Kantokopassa oleskelu ei tuota mitään vaikeuksia niin kauan kuin pysytään auton ulkopuolella, mutta kopan siirtämistä autoon herra ei siedä. Epäilyttävää. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen matkaseura kyllästyi kuuntelemaan konsertointia, joten päätettiin kokeilla, jos matkanteko sujuisi mukavammin köyttämällä kissa valjas-turvavyö-yhdistelmällä takapenkkiin. Huudon desibelit pienenivät heti ehkä yhdellä yksiköllä, mutta pienen hyssyttelyn jälkeen Joonas saatiin jopa melkein hiljaiseksi. Seuraava ongelma olikin sitten, ettei Mäykysen mielestä matkaseurankaan ollut sopivaa puhua, jos hänen piti olla hiljaa. Jos joku uskaltautui vaikka vain parilla sanalla sanomaan jotain, alkoi heti vähintään viisi minuuttia kestävä hirvä protestointi. Tasa-arvo kunniaan: jos yksi ei saa kommentoida niin ei sitten muutkaan. Onneksi herra Mäykynen salli sentään radion kuuntelun.

Maalla on kauhea kiire. Heti ensimmäisenä iltana Mäykysen piti ravailla pitkin seinänvierustoja kuuntelemassa kaikenlaisa rapinoita. Ilmeisesti emme olleet vanhan maatalon ainoat asukkaat. Hiiripaistia Joonas ei kuitenkaan ole onnistunut metsästämään. Sen sijaan pihalla herra Mäykynen on onnistunun pyydystämään muutamia hyttysiä ja muita inisijöitä. Kyllä nyt kelpaa kehuskella kaupunkikavereille.

3 kommenttia:

Kainaloinen kirjoitti...

Meilläkin Vilma huutaa kaikki auto-, juna- ja bussimatkat. Seppo sen sijaan olisi yksin ihan hissukseen, mutta jos kaveri mylvii niin Seponkin on osallistuttava.

Hyssyttely ei myöskään Vilmaan tepsi tippaakaan, volyymi vaan nousee entisestään. ;)

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Minäkin olen huomannut, että mitä enemmän kissan jodlaukseen reagoi sitä kovemmaksi ääni muuttuu. :D Ihana Herra Mäykynen - rapsutuksia kissanuorukaiselle. :)

Anonyymi kirjoitti...

Joonaksen isoisoisä huutaa kuin hyeena, jos joutuu kopassa autoon. Mutta valjaissa hattuhyllyllä (kun auto oli viä sellanen, että sellanen oli) tyytyväisenä hiljaa matkusti. Nykyään on jouduttu isoisoisää viemään taas kopassa. Siellä vaari leppoisasti makaa ilman mitään hätää, mutta ääntä ja huutoa riittää . . .