Maalla oli mukavaa

Paluumatka sujui jälleen mäykyen. Koska Mäykynen ei menomatkalla vaikuttanut suhtautuvan valjaskuljetukseen kovinkaan paljon kuljetuskopassa matkustamista myönteisemmin, päätettiin herra pitää koko paluumatkan ajan kopassa sillä ajatuksella, että jossain vaiheessa uni alkaisi maistua. Niinhän siinä kävikin, että puolen tunnin jälkeen naukujan voimat eivät enää rankan maaseutumatkailun jälkeen riittäneet, vaan väsymys vei voiton. Paria pientä havahtumista lukuunottamatta parkuminen alkoi uudestaan vasta moottoritien loputtua Helsingin päässä. Matkaseura toivoo, että hiljaisuus olisi ainakin osittain johtunut väsymyksen lisäksi myös matkustajan tottumisesta automatkailuun.

Mäykysen matkaväsymys ei ollut mikään ihme, sillä tekemistä maaseudulla näytti city-kissalle riittävän. Arvelen, että ensimmäisen vuorokauden aikana Mäykynen teki henkilökohtaisen valveillaoloennäyksen tutustuesssan uusiin paikkoihin monta tuntia ilman väliunia. Valjaatkaan eivät näyttäneet menoa haittaavaan, vaan itse asiassa huomattiin, että Mäykynen osaa jo näppärästi pukeutua niihin, kunhan avustaja ei sekoile pukeutumisjärjestyksessä. Ensin laitetaan kaulapanta. Sitten Mäykynen pujottaa tassun oikeasta kolosta, ja vatsahihna laitetaan kiinni. Valjaat valitettavasti estävät menon kaikkein mielenkiintoisimpiin paikkoihin, kuten kuvan ladon alle, mutta herra näyttää ymmärtäneen, että ulkoilun edellytyksenä valjaat on pakko hyväksyä.

Kissan luonnollisia saaliseläimiä olisi ollut paljon tarjolla matkakohteessamme, lähes käyttämättömällä maatilalla. Mäykysen osalta metsästysretken saldo jäi kuitenkin muutamaan hyönteiseen, sillä kissan pitäminen narussa ja ihmisten tömistely narun toisessa päässä antoi hiirille ja myyrille aivan liikaa tasoitusta. Karkuun juoksevia yksilöitä nähtiin vaikka kuinka monta. Toisaalta hiiretkin olivat sen verran fiksuja, että eivät eksyneet samoihin sisätiloihin vapaana kulkevan kissan kanssa. Ensimmäisen illan jälkeen Mäykynen lopetti lattialistojenkin vaanimisen, joten joko hiiret jättivät talon tai rapinoiden kyttääminen ei vain ollut tarpeeksi palkitsevaa. Purkkiruokaa ilmestyy kuitenkin säännöllisesti Mäykysen tarjottimelle, joten metsästystä ei tarvitse ottaa niin vakavasti.

Puihin kiipeilyssä halut näyttävät toistaiseksi voittavan taidot. Ensimmäinen loikka metrin korkeuteen ja tukeva syliote sujuvat hyvin, mutta koivun sileästä pinnasta eivät takakynnet saa otetta, ja matka korkeuksiin ei etene. Maisemiin jouduttiin siis tutustumaan enimmäkseen maanpinnan tasolta.