Valjastellen

Herra Mäykynen tarkastaa, mitä kallion takaa löytyy, ja tulee samalla esitelleeksi kuviointiaan.

Ensimmäiset valjaat ostettiin toiveikkaasti jo ennen Joonaksen kotiutumista. Kyseiset Jokke Ramses -heijastinvaljaat ovat herralle kuitenkin edelleen liian isot, joten ne odottavat kaapin perällä kissan kasvamista. Uudemman kauppareissun jälkeen mukaan tarttui Käpylän 4 Pets -liikkeen ystävällisen myyjän suosituksesta S-kokoiset Kesomaa-valjaat. Niissä on soljella toimiva säätömahdollisuus ja pikalukkokiinnitys. Hyvin ovat kestäneet Joonaksen ryntäilyt. Viisimetrinen flexi sen sijaan tuppaa aina välillä loppumaan auttamattomasti kesken.

Valjaiden pitäminen ja pukeminen on alusta alkaen ollut helppoa, eivätkä ne ole aiheuttaneet mitään hepuleita. Ulkoilu oli sen sijaan aluksi kovasti jännää. Ensimmäinen ulkoilu rajoittui ruohonkorsien haisteluun noin kolmen neliön suuruisella alueella, ja takajalat tärisivät jännityksestä koko reissun. Herra Mäykysen stressivatsa ei myöskään aluksi oikein kestänyt ulkoilua, vaan jännitys oli nähtävissä myös vessan virkaa toimittavalla hiekkalaatikolla. Varovaisen, viiden kerran totuttelun jälkeen herra Mäykynen ulkoilee kuitenkin jo kuin vanha tekijä. Eilen herra vaati kovaäänisesti pääsyä mukaan kauppareissulle. Joonaksen ulkoilut rajoittuvat edelleen kuitenkin pihapiiriin. Sielläkin riittää ihmeteltävää: puunrunkoihin on hauska hypellä ja kuolleita lehtiä ja ruohonkorsia voi saada saaliiksi, mikäli ne eivät tajua paeta vaanivaa petoa. Satunnaiset kärpäset ja muut ötökät ovat hyvää viihdykettä, vaikka tylsä ulkoiluttaja saattaakin keskeyttää julmimpien pistiäisten (eli mehiläisen) takaa-ajon. Niin sitä viedään kaikki ilot reippaalta nuorelta mieheltä.

Joonas on jo ehtinyt tutustua pariin satunnaiseen ohikulkijaankin. Toinen ihmetteli, ettei ole koskaan moista kuviointia kissalla nähnyt. Toinen taas huudahti jo kaukaa "Onko se bengali?!" ja kävi hiukan rapsuttelemassa herra Mäykystä.