Elossa!

Herra Mäykysen päivä on kulunut lepäillessä. Tämänkertainen leikkaus oli selvästi rankempi kokemus kuin edellinen, sillä nyt toipilas Mäykynen on ottanut rauhallisesti ja vältellyt hyppimistä. Viime kerralla herra katsoi, että kiipeilypuussa ylös-alas ravaaminen on tehokkain hoitokonsti. Osansa saattaa olla myös sillä, että tällä kerralla kipulääkitykseksi ei annettu samaista opiodilääkettä, joka viimeksi sai herran näkemään pieniä sinisiä marsilaisia ja sateenkaaren väreissä loistavia kukkaketoja. Nyt herra sai tyytyä Temgesiciin, joka kyllä sekin on opioidi, mutta osittain myös opiaattisalpaaja, joten hallusinaatioita on vähemmän ja Mäykynenkin näytti pysyvän selväjärkisenä. Kaikenkaikkiaan uutiset ovat hyviä: SE on poissa. Sillä oli hypoplasia eli sen koko taisi olla rusinaakin pienempi. Kauheasti vaivaa ja tuskaa moisen hipun poistamisesta.

Kun henkilökunta haki Mäykysen klinikalta, oli siellä hyvin hiljaista. Keskusteltuamme puoli minuuttia vastaanoton eläinhoitajan kanssa, alkoi takahuoneesta kuulua kovaääninen mäykynä. Ääni kuulosti epäilyttävästi Mäykysen vaativalta valitukselta. Hetken kuluttua eläinhoitaja totesikin, että teidän kissanne taisi tunnistaa äänenne. Mäykynen oli kuulemma ollut aivan hiljaa ja kiltisti koko ajan ennen saapumistamme, mutta vieraskoreus onkin aina ollut Mäykysen vahvuuksia. Potilaskertomuksessakin luki: Upea luonne! Herra Mäykynen ei siis ilmeisesti ollut purrut lääkäriä. Aktiivinen treenaus on myös ollut tuloksekasta, koska eläinlääkäri oli lisäksi kirjoittanut: Turkki upeassa kunnossa ja kissa on lihaksikas.

CatVetista meille annettiin mukaan verkkopuku, jota voisimme halutessamme kokeilla kotona kaulurin sijaan. Hoitaja epäili, että jos Mäykynen pitää ulkoilutakkiaan kiltisti, niin verkkopukukaan ei todennäköisesti olisi mikään ongelma. Herra Mäykysen mielestä Uuno Turhapuro -look oli kuitenkin jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää. Kun valkoinen verkkosukka oli saatu päälle, Mäykynen halvaantui täysin, ei pystynyt kävelemään ja sai hurjan näköisiä täristyskohtauksia. Henkilökunta luuli Joonaksen saaneen jonkinlaisen viivästyneen lääkeainereaktion ja oli jo lähdössä kiireesti päivystykseen. Puku kuitenkin riisuttiin ja kohtaus loppui yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin. Tosin herra pakoili henkilökuntaa koko seuraavan tunnin ajan. Kaulurikaan ei ole mieluinen, mutta verkkopuku oli vielä miljoona kertaa hirveämpi eikä meillä Mäykysen mielenterveyden vuoksi sellaisia jatkossa enää sovitella. Herra voi turvallisesti vedellä sikeitä sohvalla ja unelmoida punaisesta pisteestä ja ulkoiluista.