EnnenPari viikkoa sitten Mauno lähetti Mäykyselle kaksi suloista huopahiirtä. Mäykynen on leikkinyt hiirulaisilla säännöllisesti ja söpöliinit onkin tapettu jo useita kertoja. Torstaiyönä herra oli taas antanut hiiristä pienemmälle kunnolla turpiin. Suurempi taisi olla turvassa sohvan alla, joten se säästyi tällä kertaa. Aamulla henkilökunta löysi raadellut hiirenjämät kylpyhuoneen matolta. Raato oli oikeastaan enää vain vihreä huopamöykky. Silmät ja korvat olivat sentään tallella, mutta henkilökunnan kauhuksi häntä oli kadonnut. Etsinnöistä huolimatta sitä ei löydetty, joten loppupäätelmä oli, että nälkäinen Mäykynen oli syönyt hiiripaistinsa hännän.
Pikaisen riskiarvion perusteella Mäykysen jätökset päätettiin ottaa tarkkailuun, mutta suurempi huolestuminen päätettiin jättää väliin. Langanpätkät voivat olla kissojen suolistossa hyvinkin vaarallisia, mutta paksuhko huopahäntä ei oikein mitenkään voisi aiheuttaa vastaavaa tuhoa. Suolitukoksen aiheuttajaksi paksuus ei taas oikein riittäisi. Huopa ei myöskään ole terävää kuten Maunon taannoisten jännäkakkojen sisältö. Henkilökunta oli kuitenkin ilahtunut, kun torstai-illalla hiekkalaatikkoon putkahti häntäkakka. Ihmeellistä, kuinka hiekkalaatikon kaivelu voi aiheuttaa moisia riemuntunteita.
Jälkeen
Tekstit
5 kommenttia:
Iuh! Me ollaan pahoillamme, että on lähetetty potentiaalinen vaarantuottaja.
Yritän kyllä tikutella korvat ja hännät mahdollisimman tiukkaan kiinni, mutta ei nekään loputonta käsittelyä kestä. Valitettavasti.
Onneksi tuli ulos helposti ja vahingoittamatta.
Tuo jäännöskuva on kyllä aika surullinen (vaikka naurun purskauttikin).
Kyllä me ollaan edelleen kiitollisia kivoista leluhiiristä. Pahoittelemme vain, että Mäykynen ei osannut paremmin kunnioittaa hienoa käsityötä. Pohdimme, onko tuo alimmainen kuva liian järkyttävä julkaistavaksi ;) Tai arvostaahan herra hiiruja omalla tavallaan suuresti sillä moni muu lelu meillä pysyy kuukaudesta toiseen hyvin koskemattoman näköisenä. Oikeastaan lelu kuin lelu voi hajota ja niistä voi irrota syömiskelpoisia palasia, jos huono tuuri käy. Ei tuo huopahäntä syötynäkään varmasti erityisen vaarallinen ole ja herra saa leikkiä huopahiirillään (tai niiden jäänteillä) jakossakin. Sillä hännällisellä ehkä tosin vain valvottuna.
Voi toista! Aika raasu. :)
Teidän pitää kokeilla huovutettua palloa, siitä ei irtoa pahasti osia. ;)
Meilläkin on käynyt hiiren hännän katoamistemppu: http://vaniljasokeri.blogspot.com/2009/02/lapsenmielinen-kissa.html
Häntä tosiaan myös löytyi myöhemmin hiekkalaatikosta... Ikinä ei voi tietää mitä kisu keksii :)
City-lehden innoittamana tulin lukemaan blogia. Olin sitä ennenkin silmäillyt, mutta "ajanpuutteen" vuoksi jäänyt vähemmälle. Nyt vaan on pakko kommentoida, että tuon "jälkeen"-kuvan nähtyäni repesin täysin. Hekottelin tässä tuolissa peläten naapurien kohta laittavan heippalappua postiluukusta. Voiko olla pöllömmän näköistä hiirtä? :D (Omat kissat ovat yleensä kovin tylsiä näiden sisäaktiviteettiensa kanssa, jokainen lelu on kiva korkeintaan kaksi päivää. Heidän mielestään valjaissa pitäisi viettää vähintään 8 tuntia päivässä)
Lähetä kommentti